¹ויען איוב ויאמר׃

¹Nyt Job sanoi:

²אמנם ידעתי כי כן ומה יצדק אנוש עם אל׃

²-- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.

³אם יחפץ לריב עמו לא יעננו אחת מני אלף׃

³Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.

⁴חכם לבב ואמיץ כח מי הקשה אליו וישלם׃

⁴Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?

⁵המעתיק הרים ולא ידעו אשר הפכם באפו׃

⁵Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.

⁶המרגיז ארץ ממקומה ועמודיה יתפלצון׃

⁶Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.

⁷האמר לחרס ולא יזרח ובעד כוכבים יחתם׃

⁷Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.

⁸נטה שמים לבדו ודורך על במתי ים׃

⁸Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.

⁹עשה עש כסיל וכימה וחדרי תמן׃

⁹Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.

¹⁰עשה גדלות עד אין חקר ונפלאות עד אין מספר׃

¹⁰Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.

¹¹הן יעבר עלי ולא אראה ויחלף ולא אבין לו׃

¹¹Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.

¹²הן יחתף מי ישיבנו מי יאמר אליו מה תעשה׃

¹²Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"

¹³אלוה לא ישיב אפו תחתו שחחו עזרי רהב׃

¹³Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.

¹⁴אף כי אנכי אעננו אבחרה דברי עמו׃

¹⁴Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?

¹⁵אשר אם צדקתי לא אענה למשפטי אתחנן׃

¹⁵Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.

¹⁶אם קראתי ויענני לא אאמין כי יאזין קולי׃

¹⁶Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --

¹⁷אשר בשערה ישופני והרבה פצעי חנם׃

¹⁷hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.

¹⁸לא יתנני השב רוחי כי ישבעני ממררים׃

¹⁸Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.

¹⁹אם לכח אמיץ הנה ואם למשפט מי יועידני׃

¹⁹Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"

²⁰אם אצדק פי ירשיעני תם אני ויעקשני׃

²⁰Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.

²¹תם אני לא אדע נפשי אמאס חיי׃

²¹Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.

²²אחת היא על כן אמרתי תם ורשע הוא מכלה׃

²²Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."

²³אם שוט ימית פתאם למסת נקים ילעג׃

²³Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.

²⁴ארץ נתנה ביד רשע פני שפטיה יכסה אם לא אפוא מי הוא׃

²⁴Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?

²⁵וימי קלו מני רץ ברחו לא ראו טובה׃

²⁵Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,

²⁶חלפו עם אניות אבה כנשר יטוש עלי אכל׃

²⁶kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.

²⁷אם אמרי אשכחה שיחי אעזבה פני ואבליגה׃

²⁷Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",

²⁸יגרתי כל עצבתי ידעתי כי לא תנקני׃

²⁸niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.

²⁹אנכי ארשע למה זה הבל איגע׃

²⁹Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?

³⁰אם התרחצתי במו שלג והזכותי בבר כפי׃

³⁰Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,

³¹אז בשחת תטבלני ותעבוני שלמותי׃

³¹kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.

³²כי לא איש כמני אעננו נבוא יחדו במשפט׃

³²Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.

³³לא יש בינינו מוכיח ישת ידו על שנינו׃

³³Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.

³⁴יסר מעלי שבטו ואמתו אל תבעתני׃

³⁴Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!

³⁵אדברה ולא איראנו כי לא כן אנכי עמדי׃

³⁵Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.