¹הללויה הודו ליהוה כי טוב כי לעולם חסדו׃

¹Halleluja! Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

²מי ימלל גבורות יהוה ישמיע כל תהלתו׃

²Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?

³אשרי שמרי משפט עשה צדקה בכל עת׃

³Onnellisia ne, jotka elävät vanhurskaasti, jotka aina tekevät niin kuin oikein on.

⁴זכרני יהוה ברצון עמך פקדני בישועתך׃

⁴Herra, sinä olet armollinen kansallesi -- muistathan myös minua! Auta minua, ota minut huomaasi,

⁵לראות בטובת בחיריך לשמח בשמחת גויך להתהלל עם נחלתך׃

⁵että saisin kokea valittujesi onnen, että saisin iloita, kun sinun kansasi iloitsee, ja ylistää osaani sinun omiesi kanssa.

⁶חטאנו עם אבותינו העוינו הרשענו׃

⁶Me olemme tehneet syntiä, niin kuin isämmekin, pahoin me olemme tehneet, eläneet jumalattomasti.

⁷אבותינו במצרים לא השכילו נפלאותיך לא זכרו את רב חסדיך וימרו על ים בים סוף׃

⁷Kun isämme olivat Egyptissä, he eivät ymmärtäneet sinun tunnustekojasi. Vaikka monin tavoin osoitit uskollisuutesi, he eivät sitä mieleensä painaneet. Kaislamerellä he kapinoivat sinua vastaan.

⁸ויושיעם למען שמו להודיע את גבורתו׃

⁸Mutta Herra pelasti heidät, nimensä kunnian tähden, hän osoitti voimansa ja suuruutensa.

⁹ויגער בים סוף ויחרב ויוליכם בתהמות כמדבר׃

⁹Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä.

¹⁰ויושיעם מיד שונא ויגאלם מיד אויב׃

¹⁰Hän pelasti heidät vainoojien käsistä, vapautti heidät vihollisen vallasta.

¹¹ויכסו מים צריהם אחד מהם לא נותר׃

¹¹Vedet peittivät heidän ahdistajansa, ainoakaan ei jäänyt henkiin.

¹²ויאמינו בדבריו ישירו תהלתו׃

¹²Silloin isämme uskoivat hänen sanansa ja lauloivat hänelle kiitosta.

¹³מהרו שכחו מעשיו לא חכו לעצתו׃

¹³Mutta kohta he taas unohtivat hänen tekonsa, eivät odottaneet hänen neuvojaan.

¹⁴ויתאוו תאוה במדבר וינסו אל בישימון׃

¹⁴Autiomaassa he kävivät ahnaiksi ja koettelivat Jumalaa.

¹⁵ויתן להם שאלתם וישלח רזון בנפשם׃

¹⁵Hän antoi heille, mitä he pyysivät, mutta istutti heihin hivuttavan taudin.

¹⁶ויקנאו למשה במחנה לאהרן קדוש יהוה׃

¹⁶Leirissä kansa alkoi kadehtia Moosesta ja Aaronia, Jumalan pyhää.

¹⁷תפתח ארץ ותבלע דתן ותכס על עדת אבירם׃

¹⁷Silloin maa aukeni ja nieli Datanin, hautasi alleen Abiramin joukon.

¹⁸ותבער אש בעדתם להבה תלהט רשעים׃

¹⁸Tuli leimahti leirin keskellä, liekki poltti jumalattomat.

¹⁹יעשו עגל בחרב וישתחוו למסכה׃

¹⁹Horebin juurella he valoivat sonnin ja kumarsivat tekemäänsä patsasta.

²⁰וימירו את כבודם בתבנית שור אכל עשב׃

²⁰He vaihtoivat Herran, Kunniansa, ruohoa syövän naudan kuvaan.

²¹שכחו אל מושיעם עשה גדלות במצרים׃

²¹He unohtivat Jumalan, pelastajansa, hänet, joka teki suuria Egyptissä,

²²נפלאות בארץ חם נוראות על ים סוף׃

²²Haamin maassa ihmeellisiä töitä, pelottavia tekoja Kaislamerellä.

²³ויאמר להשמידם לולי משה בחירו עמד בפרץ לפניו להשיב חמתו מהשחית׃

²³Vihassaan Herra aikoi hävittää heidät, mutta Mooses, hänen valittunsa, astui hänen eteensä ja suojeli heitä, taivutti hänet säästämään kansan.

²⁴וימאסו בארץ חמדה לא האמינו לדברו׃

²⁴He väheksyivät ihanaa maata, he eivät uskoneet Herran sanaa

²⁵וירגנו באהליהם לא שמעו בקול יהוה׃

²⁵vaan nurisivat teltoissaan eivätkä tahtoneet totella Herraa.

²⁶וישא ידו להם להפיל אותם במדבר׃

²⁶Silloin Herra kohotti kätensä tuhotakseen heidät autiomaassa

²⁷ולהפיל זרעם בגוים ולזרותם בארצות׃

²⁷ja heittääkseen heidän lapsensa kansojen sekaan, hajalle vieraisiin maihin.

²⁸ויצמדו לבעל פעור ויאכלו זבחי מתים׃

²⁸He antautuivat palvelemaan Baal-Peoria ja söivät kuolleille kuville tuotuja uhreja.

²⁹ויכעיסו במעלליהם ותפרץ בם מגפה׃

²⁹He vihastuttivat Herran teoillaan, ja siksi vitsaus iski heihin.

³⁰ויעמד פינחס ויפלל ותעצר המגפה׃

³⁰Mutta kansan keskeltä nousi Pinehas -- hän langetti tuomion, ja vitsaus väistyi.

³¹ותחשב לו לצדקה לדר ודר עד עולם׃

³¹Tämän tähden hänet katsotaan vanhurskaaksi, iäti, polvesta polveen.

³²ויקציפו על מי מריבה וירע למשה בעבורם׃

³²Meribassa, missä vedet virtasivat, he vihastuttivat Herran. Mooses joutui kärsimään heidän takiaan,

³³כי המרו את רוחו ויבטא בשפתיו׃

³³kun he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta.

³⁴לא השמידו את העמים אשר אמר יהוה להם׃

³⁴He eivät hävittäneet kansoja, jotka Herra oli käskenyt hävittää,

³⁵ויתערבו בגוים וילמדו מעשיהם׃

³⁵vaan veljeilivät vieraiden kansojen kanssa ja ottivat oppia niiden menoista.

³⁶ויעבדו את עצביהם ויהיו להם למוקש׃

³⁶He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.

³⁷ויזבחו את בניהם ואת בנותיהם לשדים׃

³⁷He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,

³⁸וישפכו דם נקי דם בניהם ובנותיהם אשר זבחו לעצבי כנען ותחנף הארץ בדמים׃

³⁸poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui.

³⁹ויטמאו במעשיהם ויזנו במעלליהם׃

³⁹He tahrasivat itsensä teoillaan, kun he olivat uskottomia Herralle.

⁴⁰ויחר אף יהוה בעמו ויתעב את נחלתו׃

⁴⁰Niin Herran viha syttyi, hän ei enää sietänyt omaa kansaansa.

⁴¹ויתנם ביד גוים וימשלו בהם שנאיהם׃

⁴¹Hän antoi sen vieraiden kansojen käsiin, vihamiesten orjuuteen.

⁴²וילחצום אויביהם ויכנעו תחת ידם׃

⁴²Viholliset ahdistivat israelilaisia, ja heidän oli nöyrryttävä vieraiden valtaan.

⁴³פעמים רבות יצילם והמה ימרו בעצתם וימכו בעונם׃

⁴³Yhä uudestaan Herra pelasti heidät. Silti he kapinoivat ja toimivat halujensa mukaan, vajosivat syntiin yhä syvemmälle.

⁴⁴וירא בצר להם בשמעו את רנתם׃

⁴⁴Mutta Herra näki heidän ahdinkonsa ja kuuli heidän avunhuutonsa.

⁴⁵ויזכר להם בריתו וינחם כרב חסדו׃

⁴⁵Hän muisti liittonsa ja armahti heitä, osoitti suuren laupeutensa.

⁴⁶ויתן אותם לרחמים לפני כל שוביהם׃

⁴⁶Hän taivutti heille suopeiksi ne, jotka olivat vieneet heidät vankeuteen.

⁴⁷הושיענו יהוה אלהינו וקבצנו מן הגוים להדות לשם קדשך להשתבח בתהלתך׃

⁴⁷Pelasta meidät, Herra, meidän Jumalamme, saata meidät yhteen kansojen keskeltä! Silloin saamme ylistää pyhää nimeäsi ja riemuiten kiittää sinua.

⁴⁸ברוך יהוה אלהי ישראל מן העולם ועד העולם ואמר כל העם אמן הללו יה׃

⁴⁸Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen! Koko kansa sanokoon: Aamen. Halleluja!