1Jobas atsakydamas tarė:
1¶ Na ka whakautua e Hopa, ka mea,
2“Kaip ilgai varginsite mano sielą ir kankinsite mane tuščiais žodžiais?
2Kia peha ake te roa o ta koutou whakaporearea i toku wairua, o ta koutou wawahi i ahau ki te kupu?
3Jau dešimt kartų mane plūdote ir nesigėdite mane kankinti.
3Ka tekau enei tawainga a koutou ki ahau, kahore o koutou whakama i a koutou ka aki tonu nei i ahau.
4O jei iš tikrųjų nusikaltau, tai mano klaida yra su manimi.
4Ki te mea ano hoki kua he ahau, kei ahau ano toku he e noho ana.
5Ar iš tikrųjų norite didžiuotis prieš mane ir įrodyti mano nusikaltimą?
5Ki te mea ka whakanui mai koutou i a koutou ki ahau, a ka kauwhau mai ki ahau i toku tawainga;
6Žinokite, kad Dievas mane pargriovė ir savo tinklu mane pagavo.
6Kia mohio koutou na te Atua ahau i whakaparori i taku take, he mea hao mai ahau nana ki tana kupenga.
7Aš šaukiu apie priespaudą, bet niekas neatsiliepia, šaukiu garsiai, bet nėra teisybės.
7Nana, e tangi ana ahau i te mahi nanakia, heoi kahore ahau e whakarangona; e karanga awhina ana ahau, otiia kahore he whakawa.
8Jis užtvėrė man kelią, kad negaliu praeiti; mano takus Jis apsupo tamsa.
8¶ Kua tutakina e ia toku ara, te puta ahau; tukua iho ana e ia te pouri ki oku ara.
9Jis nuplėšė mano garbę ir nuėmė karūną man nuo galvos.
9Ko toku kororia huia atu ana e ia; tangohia ana e ia te karauna i toku mahunga.
10Iš visų pusių Jo naikinamas krintu, mano viltis lyg nukirstas medis.
10Wawahia ana ahau e ia i nga taha katoa, a riro ana ahau; ko taku i tumanako atu ai huaranga atu ana e ia ano he rakau.
11Jo rūstybė užsidegė prieš mane, Jis laiko mane savo priešu.
11Kua mura mai hoki tona riri ki ahau; e kiia ana ahau e ia ko tetahi o ona hoariri.
12Jo būriai traukia kartu prieš mane ir apgula mano palapinę.
12E haere huihui mai ana ana taua, e whakaneke ake ana i to ratou ara ki ahau, kei te whakapae i toku teneti i tetahi taha, i tetahi taha.
13Jis patraukė mano brolius nuo manęs ir pažįstami šalinasi manęs.
13Kua meinga e ia oku teina kia matara atu i ahau; ko aku i mohio ai kua tangata ke ki ahau.
14Mano artimieji paliko mane, mano draugai mane užmiršo.
14Ko oku whanaunga, mutu pu ta ratou; ko oku hoa ake, kua wareware ratou ki ahau.
15Tie, kurie gyvena mano namuose, net mano tarnaitės, laiko mane svetimu, nepažįstamas tapau jų akyse.
15Ko te hunga e noho ana i toku whare, me aku pononga wahine, kiia iho ahau e ratou he tangata ke; he tangata no nga whenua ahau ki ta ratou titiro mai.
16Aš šaukiu savo tarną, bet jis neatsiliepia, aš turiu jį maldauti savo burna.
16I karanga atu ahau ki taku pononga, heoi kihai ia i whakao mai; ahakoa e inoi ana toku mangai ki a ia.
17Mano kvapas bjaurus mano žmonai ir mano kūno vaikai atmetė mane.
17Ko toku ha tauhou ana ki taku wahine, me taku inoi hoki ki nga tamariki o te kopu o toku whaea.
18Maži vaikai niekina mane. Kai noriu atsikelti, jie šaiposi iš manęs.
18Ko nga tamariki nonohi ano hoki, whakahawea mai ana ki ahau; ki te whakatika ahau, ka korero whakahe ratou moku.
19Manimi bjaurisi mano artimiausi draugai; tie, kuriuos mylėjau, tapo mano priešais.
19E whakarihariha mai ana ki ahau oku takahoa katoa, a ko aku i aroha ai kua tahuri mai ki ahau.
20Iš manęs liko tik oda ir kaulai, prie dantų liko tik lūpos.
20Piri tonu toku iwi ki toku kiri, ki oku kikokiko, a ora ake oku, ko te kiri kau o oku niho.
21Draugai, pasigailėkite, pasigailėkite manęs, nes Dievo ranka palietė mane.
21Tohungia mai ahau, tohungia mai ahau e koutou, e oku hoa; kua pa mai hoki te ringa o te Atua ki ahau.
22Kodėl mane persekiojate kaip Dievas ir nepasisotinate mano kūnu?
22He aha koutou i tukino ai i ahau, i pera ai me te Atua, te makona koutou i oku kikokiko?
23O kad mano žodžiai būtų įrašyti į knygą,
23¶ Aue, me i tuhituhia aku kupu! Aue, me i taia ki te pukapuka!
24įrėžti geležiniu rašikliu bei švinu amžiams į uolą.
24Me i whaoa ki te kamaka, ki te pene rino, ki te mata, hei mea mo a mua noa atu!
25Nes aš žinau, kad mano Atpirkėjas gyvas ir kad Jis atsistos galiausiai ant žemės.
25Otiia e mohio ana ahau kei te ora toku kaihoko, a i nga wa i muri nei ka tu ia ki runga ki te whenua;
26Ir kai mano oda sunyks, aš savo kūne regėsiu Dievą.
26A ahakoa i muri i te paunga o toku kiri, ka titiro tonu ahau i roto i toku kikokiko ki te Atua:
27Aš pats Jį matysiu, savo akimis žiūrėsiu į Jį, o ne svetimomis. Mano širdis krūtinėje ilgisi Jo.
27E titiro ano ahau ki a ia, ahau nei ano; a ma oku kanohi e matakitaki, kahore ma o tetahi atu. Pau rawa oku whatumanawa i roto i ahau.
28Jūs turėtumėte sakyti: ‘Kodėl mes jį persekiojame?’, tarsi priežastis būtų manyje.
28Ki te ki koutou, Na, ta tatou hanga ki te tukino i a ia! kua kitea hoki te take o te mea i roto i ahau;
29Bijokite kardo, nes pyktis baudžiamas kardu, kad žinotumėte, jog yra teismas”.
29Kia wehi koutou kei mate i te hoari; no te mea ko te whiunga ki te hoari kei roto i te riri, e mohio ai koutou he whakawa ano tenei.