1¶ Ano ra ko Pirirara Huhi; i mea ia,
1Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
2Kei a ia te kingitanga me te wehi: ko ia hei hohou i te rongo i ona wahi tiketike.
2-- Hän, joka taivaan korkeuksissa pitää yllä rauhaa, hän herättää pelkoa, hänen on valta.
3E taea ranei ana ope te tatau? ko wai hoki i kore te whitingia e tona marama?
3Kuka voisi laskea hänen joukkojensa määrän? Eivätkö kaikki luodut saa valonsa häneltä?
4A ma te aha ra te tangata ka whakatikaia mai ai e te Atua? Ma te aha ka ma ai te whanau a te wahine?
4Kuinka siis ihminen voisi olla oikeassa, jos hän asettuu Jumalaa vastaan? Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas?
5Nana, ko te marama, kahore ona tiahotanga, kahore hoki nga whetu kia ma ki tana titiro:
5Ei edes kuun loiste ole tahraton, taivaan tähdet eivät ole puhtaat hänen silmissään.
6Kia iti rawa iho to te tangata, he kutukutu nei! to te tama a te tangata, he iro nei!
6Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka?