¹¶ Ko nga kupu a Akuru tama a Iakehe; ko te poropititanga. I korero taua tangata ki a Itiere, ki a Itiere raua ko Ukara,

¹Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

²He pono ko ahau te mea poauau rawa o nga tangata, kahore hoki he matauranga tangata i roto i ahau.

²Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

³Kihai hoki ahau i whakaakona ki te whakaaro nui, kihai ano i mohio ki te Mea Tapu.

³Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

⁴Ko wai kua piki atu ki te rangi, a heke mai ai ano? Ko wai kua pupu i te hau ki roto ki ona ringa? Na wai i takai nga wai ki roto ki tona kakahu? Na wai i whakapumau nga pito katoa o te whenua? Ko wai tona ingoa, a ko wai hoki te ingoa o tana tam a, ki te mohiotia e koe?

⁴Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

⁵Ko nga kupu katoa a te Atua he mea whakamatau: he whakangungu rakau ia ki te hunga katoa e whakawhirinaki ana ki a ia.

⁵Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

⁶Kaua e tapiritia etahi kupu ki ana, kei riria e ia tou he, a ka kitea koe he tangata korero teka.

⁶Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

⁷¶ E rua nga mea kua inoia e ahau i a koe; kaua ena e kaiponuhia i ahau i mua i toku matenga;

⁷Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

⁸Whakamataratia atu i ahau te horihori me te korero teka; kaua e homai te rawakore ki ahau, te taonga ranei; whangaia ahau ki te kai e rite ana maku:

⁸pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

⁹Kei makona ahau, a ka whakakahore ki a koe, ka mea, Ko wai a Ihowa? Kei rawakore ranei ahau, a ka whanako, ka whakahua noa hoki i te ingoa o toku Atua.

⁹Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

¹⁰¶ Kaua e korerotia te pononga ki tona ariki, kei kanga ia i a koe, a ko koe e he.

¹⁰Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

¹¹Tera te whakatupuranga, he kanga ta ratou i to ratou papa, kahore hoki e manaaki i to ratou whaea.

¹¹Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

¹²Tera te whakatupuranga, he ma ki ta ratou na titiro, otira kahore ano kia horoia atu to ratou paru.

¹²voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

¹³Tera te whakatupuranga, Na, te whakakake o o ratou kanohi! Kua whakarewaina ake hoki o ratou kamo.

¹³voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

¹⁴Tera te whakatupuranga, ko o ratou niho ano he hoari, ko o ratou niho purakau ano he maripi, hei horo i te hunga iti i runga i te whenua, i nga rawakore hoki i roto i nga tangata.

¹⁴voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

¹⁵¶ E rua nga tamahine a te ngate, ko ta raua karanga, Homai, homa. E toru nga mea e kore rawa e makona, ae ra, e wha nga mea e kore e ki, Kati:

¹⁵Verenimijällä on kaksi tytärtä, kumpikin vaatii: "Lisää! Lisää!" Kolme on alati kyltymätöntä, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

¹⁶Ko te rua tupapaku; ko te kopu pakoko; ko te whenua kihai i pukuwaitia; a ko te ahi e kore nei e ki, Kati.

¹⁶tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää."

¹⁷Ko te kanohi e whakahi ana ki te papa, e whakahawea ana ki te whakarongo ki tona whaea, ma nga raweni o te awaawa ia e tikaro, a ma nga pi ekara e kai.

¹⁷Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

¹⁸¶ E toru nga mea he whakamiharo rawa, e kore e taea e ahau, ae ra, e wha kahore e mohiotia e ahau:

¹⁸Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

¹⁹Ko te huarahi o te ekara i te rangi; ko te huarahi o te nakahi i runga i te kamaka; ko te huarahi o te kaipuke i waenga moana; a ko te huarahi o te tangata ki te kotiro.

¹⁹kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

²⁰He pera ano te huarahi o te wahine puremu; ka kai ia, a ka horoi i tona mangai, a ka ki, Kahore aku mahi he.

²⁰Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt."

²¹E toru nga mea e korikori ai te whenua, a e wha, he mea e kore e manawanuitia e ia:

²¹Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

²²Ko te pononga ina whakakingitia ia; ko te wairangi hoki ina makona i te taro;

²²orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

²³Ko te wahine whakarihariha ina whiwhi i te tane; a ko te pononga wahine ina tuku iho mana nga mea a tona rangatira.

²³hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

²⁴¶ E wha nga mea ririki i runga i te whenua, he nui noa atu ia nga whakaaro:

²⁴Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

²⁵Ko nga popokorua ehara i te iwi kaha, heoi e mea ana i te kai ma ratou i te raumati;

²⁵Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

²⁶Ko nga koni, he iwi ngoikore, heoi e hanga ana i o ratou whare ki te kamaka;

²⁶Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

²⁷Ko nga mawhitiwhiti, kahore o ratou kingi, heoi haere ropu ana ratou katoa;

²⁷Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

²⁸Ko te mokomoko, ko ona peke hei pupuri mana; otiia kei roto ia i nga whare kingi.

²⁸Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

²⁹¶ E toru nga mea, he tau ta ratou hikoi, ae ra, e wha he huatau ki te haere:

²⁹Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

³⁰Ko te raiona, ko te mea kaha rawa o nga kararehe, e kore nei e tahuri mai i te aroaro o tetahi;

³⁰leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

³¹Ko te kuri horo; ko te koati toa ano hoki; a ko te kingi, kahore nei tetahi e maranga ake ki a ia.

³¹kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

³²Ki te mea he mahi kuware tau i a koe i whakaneke ake ai i a koe, ki te mea ranei i whakaaro kino koe, kopania tou ringa ki tou mangai.

³²Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

³³He pono hoki ki te hurihia te waiu ka puta mai he pata, a ki te kowiria te ihu ka puta mai he toto: waihoki ki te akina te riri ka puta he whawhai.

³³Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.