¹Da tok Job til orde og sa:

¹Nyt Job sanoi:

²Ja sannelig, I er de rette folk, og med eder dør visdommen ut.

²-- No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!

³Også jeg har forstand, likesom I, jeg står ikke tilbake for eder, og hvem vet ikke dette?

³Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!

⁴Til spott for mine venner er jeg, jeg som ropte til Gud og fikk svar; til spott er jeg, den rettskafne og ulastelige.

⁴Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.

⁵Ulykken fortjener bare forakt efter de trygges mening; forakt venter dem hvis fot vakler.

⁵Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.

⁶Ødeleggeres telt blir i ro, og trygge er de som egger Gud til vrede, de som fører sin gud i sin hånd*. / {* HAB 1, 11.}

⁶Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.

⁷Men spør du dyrene, de skal lære dig, og himmelens fugler, de skal si dig det,

⁷Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

⁸eller tal til jorden, og den skal lære dig, og havets fisker skal fortelle dig det.

⁸Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.

⁹Hvem skjønner ikke av alt dette at det er Herrens hånd som har skapt det,

⁹Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt,

¹⁰han som har i sin hånd hver levende sjel og hvert menneskelegemes ånd?

¹⁰hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.

¹¹Mon ikke øret prøver ord, likesom ganen smaker mat?

¹¹Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa?

¹²Hos gråhårede er visdom, og langt liv gir forstand.

¹²Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?

¹³Hos ham er visdom og velde, ham hører råd og forstand til.

¹³Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää.

¹⁴Se, han river ned, og det bygges ikke op igjen; han stenger for en mann, og det lukkes ikke op.

¹⁴Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.

¹⁵Han demmer for vannene, og de tørker bort, og han slipper dem løs, og de velter om jorden.

¹⁵Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.

¹⁶Hos ham er styrke og visdom; i hans makt er både den som farer vill, og den som fører vill.

¹⁶Hänen on voima ja taito -- eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.

¹⁷Han fører rådsherrer bort som fanger, og dommere gjør han til dårer.

¹⁷Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen.

¹⁸Kongers tvangsbånd løser han og binder rep om deres lender.

¹⁸Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.

¹⁹Han fører prester bort som fanger, og mektige menn støter han ned.

¹⁹Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut.

²⁰Han fratar prøvede menn mælet og oldinger deres innsikt.

²⁰Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.

²¹Han utøser forakt over fyrster, og de sterkes belte løser han.

²¹Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön.

²²Han drar det skjulte frem av mørket og fører dødsskygge frem i lyset.

²²Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee.

²³Han lar folkene bli store, og han lar dem gå til grunne; han gir folkene vidt rum, og han fører dem bort.

²³Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

²⁴Høvdingene i landet fratar han forstanden og lar dem fare vill i et uveisomt øde;

²⁴Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa --

²⁵de famler i mørke uten lys, og han lar dem rave likesom drukne.

²⁵pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.