¹Da tok Job til orde og sa:

¹Nyt Job sanoi:

²Hør aktsomt på mitt ord og la dette være den trøst I yder mig!

²-- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.

³Tål mig, så jeg kan få tale, og når jeg har talt, kan du spotte.

³Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.

⁴Mon min klage gjelder et menneske? Eller hvorfor skulde min ånd ikke bli utålmodig?

⁴En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?

⁵Vend eder til mig og bli forferdet og legg hånd på munn!

⁵Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!

⁶Kommer jeg det i hu, så forferdes jeg, og mitt kjød gripes av skjelving.

⁶Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.

⁷Hvorfor blir de ugudelige i live, blir gamle og tiltar endog i velmakt?

⁷Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?

⁸De ser sine barn trives omkring sig, og sine efterkommere har de for sine øine.

⁸He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.

⁹Deres hus er sikre mot redsler, og Guds ris kommer ikke over dem.

⁹Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.

¹⁰Hans okse parrer sig og spiller ikke, hans ku kalver og kaster ikke i utide.

¹⁰Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.

¹¹De slipper sine barn ut som småfeet, og deres smågutter hopper omkring.

¹¹Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,

¹²De synger til tromme og citar, og de gleder sig ved fløitens lyd.

¹²he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.

¹³De lever sine dager i lykke, og i et øieblikk farer de ned til dødsriket.

¹³Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.

¹⁴Og dog sa de til Gud: Vik fra oss! Vi har ikke lyst til å kjenne dine veier.

¹⁴Jumalalle jumalattomat sanovat: "Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi."

¹⁵Hvad er den Allmektige, at vi skulde tjene ham, og hvad gagn skulde vi ha av å vende oss til ham med bønn?

¹⁵He ajattelevat: "Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?"

¹⁶Ja*, men deres lykke står ikke i deres egen hånd. - **De ugudeliges tanker er langt fra mine tanker. / {* vil I si.} / {** Her begynner Jobs svar.}

¹⁶He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.

¹⁷Hvor ofte utslukkes vel de ugudeliges lampe, og hvor ofte hender det at ulykke kommer over dem? Hvor ofte tildeler han dem vel smerter i sin vrede?

¹⁷Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?

¹⁸Hvor ofte blir de vel som strå for vinden, som agner stormen fører bort?

¹⁸Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?

¹⁹Men Gud* gjemmer hans straff til hans barn. - **Ja, men han burde straffe ham selv, så han fikk kjenne det. / {* vil I si.} / {** Dette er Jobs svar.}

¹⁹Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!

²⁰Med egne øine burde han få se sin undergang, og av den Allmektiges vrede burde han få drikke selv.

²⁰Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!

²¹For hvad bryr han sig om sitt hus efter sin død, når hans måneders tall er ute?

²¹Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?

²²Vil nogen lære Gud visdom, han som dømmer de høieste*? / {* d.e. englene.}

²²Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?

²³Den ene dør midt i sin velmakt, helt trygg og rolig;

²³Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,

²⁴hans kar var fulle av melk, og margen i hans ben var saftfull.

²⁴lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.

²⁵Den andre dør med sorg i hjertet og har aldri nytt nogen lykke.

²⁵Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.

²⁶Begge ligger de i støvet, og makk dekker dem.

²⁶Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.

²⁷Se, jeg kjenner eders tanker og de onde råd hvormed I gjør urett mot mig;

²⁷Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!

²⁸for I sier: Hvor er tyrannens hus, og hvor er det telt de ugudelige bor i?

²⁸Te tietysti sanotte: "Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?"

²⁹Har I aldri spurt dem som har faret vidt omkring? Og I vil vel ikke forkaste deres vidnesbyrd,

²⁹Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?

³⁰at den onde spares på ulykkens dag, på vredens dag føres han unda.

³⁰Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.

³¹Hvem foreholder ham hans ferd like i hans ansikt? og når han gjør noget, hvem gjengjelder ham det?

³¹Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?

³²Til graven bæres han med ære, og over gravhaugen holder de vakt.

³²Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.

³³Søt er hans hvile i dalens muld, og alle mennesker vandrer i hans spor, og det er ikke tall på dem som har gått foran ham.

³³Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.

³⁴Hvor kan I da trøste mig med så tom en trøst? Av eders svar blir det bare troløshet tilbake.

³⁴Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.