¹Og Job blev ved å fremføre sin visdomstale og sa:

¹Job jatkoi puhettaan:

²Så sant Gud lever, som har tatt min rett fra mig, den Allmektige, som har voldt mig bitter sorg

²-- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

³- for ennu er hele mitt livspust i mig og den Allmektiges ånde i min nese - :

³niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

⁴Mine leber taler ikke urett, og min tunge taler ikke svik.

⁴minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

⁵Det være langt fra mig å gi eder rett! Inntil jeg opgir ånden, lar jeg ikke min brødefrihet tas fra mig.

⁵Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

⁶Jeg holder fast på min rettferdighet og slipper den ikke; mitt hjerte laster mig ikke for nogen av mine dager.

⁶Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

⁷La min fiende stå der som en ugudelig, og min motstander som en urettferdig!

⁷Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

⁸For hvad håp har den gudløse, når Gud avskjærer hans liv, når han tar hans sjel fra ham?

⁸Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

⁹Hører vel Gud hans skrik når trengsel kommer over ham?

⁹Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

¹⁰Eller kan han glede sig i den Allmektige, kan han påkalle Gud til enhver tid?

¹⁰Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

¹¹Jeg vil lære eder om Guds hånd; jeg vil ikke dølge hvad den Allmektige har i sinne.

¹¹Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

¹²I har jo alle selv sett det; hvorfor fører I da så tom en tale?

¹²Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

¹³Dette er det ugudelige menneskes lodd hos Gud og den arv som voldsmennene får av den Allmektige:

¹³Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

¹⁴Får han mange barn, så er de hjemfalt til sverdet; hans ætlinger får ikke brød å mette sig med.

¹⁴Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

¹⁵De av dem som slipper unda, legges i graven ved pest, og enkene holder ikke sørgefest over dem.

¹⁵Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

¹⁶Når han dynger op sølv som støv og samler sig klær som lere,

¹⁶Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

¹⁷så blir det de rettferdige som klær sig med det han har samlet, og sølvet skal de skyldfrie dele.

¹⁷hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

¹⁸Som møllet har han bygget sitt hus og som den hytte en markvokter lager sig.

¹⁸Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

¹⁹Rik legger han sig, og intet er tatt bort; han slår sine øine op, og det* er der ikke. / {* det han eide.}

¹⁹Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

²⁰Som en vannflom innhenter redsler ham, om natten fører en storm ham bort.

²⁰Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

²¹Østenvinden løfter ham op, så han farer avsted, og den blåser ham bort fra hans sted.

²¹Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

²²Gud skyter sine piler mot ham og sparer ham ikke; for hans hånd flyr han i hast.

²²Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

²³Folk klapper i hendene og håner ham og piper ham bort fra hans sted.

²³Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.