¹Sølvet har jo sin grube, og gullet, som renses, sitt finnested;

¹Hopealla on lähteensä, kullalla huuhdontapaikkansa.

²jern hentes frem av jorden, og sten smeltes til kobber.

²Rauta otetaan maan kamarasta, kupari sulatetaan esiin kivestä.

³De gjør ende på mørket, og inn i de innerste kroker gransker de stener som ligger i det sorte mørke;

³Ihminen lannistaa pimeyden, hän tutkii kaiken pohjia myöten, tutkii kallion pimeät uumenet.

⁴de bryter en sjakt langt borte fra menneskers bolig; der ferdes de glemt, dypt under menneskers føtter; der henger de og svever langt borte fra mennesker.

⁴Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun. Missä ei ihmisaskel kulje, siellä miehet ahkeroivat köyden varassa riippuen.

⁵Av jorden kommer det brød; men inne i den blir alt veltet om som av ild.

⁵Maasta kasvaa leipä, maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.

⁶Safiren har sin bolig i dens stener, og gullklumper finnes der.

⁶Kallioissa on lasuurikiveä, maan hiekassa kultaa.

⁷Ingen rovfugl kjenner stien dit ned, og intet falkeøie har sett den;

⁷On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.

⁸stolte rovdyr har ikke trådt på den, ingen løve har skredet frem over den.

⁸Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.

⁹På den hårde sten legger de sin hånd, de velter hele fjell om fra grunnen av.

⁹Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,

¹⁰I berget sprenger de ganger, og allehånde kostelige ting får de se.

¹⁰hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.

¹¹De demmer for dryppet av vannårene og fører skjulte ting frem i lyset.

¹¹Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.

¹²Men visdommen hvor skal den finnes? Og hvor har forstanden sin bolig?

¹²Mutta viisaus -- missä se on? Missä asuu ymmärrys?

¹³Intet menneske kjenner dens verd, og den finnes ikke i de levendes land.

¹³Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.

¹⁴Dypet sier: I mig er den ikke, og havet sier: Den er ikke hos mig.

¹⁴Syvyydet sanovat: "Ei viisaus ole täällä", ja meri sanoo: "Ei liioin täällä minun luonani."

¹⁵Den kan ikke kjøpes for kostelig gull, og dens pris ikke opveies med sølv.

¹⁵Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi.

¹⁶Den opveies ikke med Ofirs gull, med den dyre onyks og safir.

¹⁶Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla, ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,

¹⁷Gull og glass kommer ikke op imot den, og en kan ikke bytte den til sig for kar av fint gull.

¹⁷ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa, kalleimpiinkaan kultamaljoihin sitä ei voi vaihtaa.

¹⁸Koraller og krystall kan ikke engang nevnes, og det å eie visdom er bedre enn perler.

¹⁸Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan. Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.

¹⁹Etiopias topas kommer ikke op imot den; den kan ikke opveies med det reneste gull.

¹⁹Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa, puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.

²⁰Hvor kommer da visdommen fra? Og hvor har forstanden sin bolig?

²⁰Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys?

²¹Den er dulgt for alle levendes øine, den er skjult for himmelens fugler;

²¹Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin.

²²avgrunnen og døden sier: Bare et frasagn om den er kommet oss for øre.

²²Kuolema sanoo, tuonela sanoo: "Vain huhu siitä on kulkenut korviimme."

²³Gud kjenner veien til den, og han vet hvor den har sin bolig.

²³Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu.

²⁴For hans øie når til jordens ender; allting under himmelen ser han.

²⁴Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.

²⁵Da han fastsatte vindens vekt og gav vannet dets mål,

²⁵Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat,

²⁶da han satte en lov for regnet og en vei for lynstrålen,

²⁶kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien,

²⁷da så han visdommen og åpenbarte den, da lot han den stå frem og utforsket den.

²⁷silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.

²⁸Og han sa til mennesket: Se, å frykte Herren, det er visdom, og å fly det onde er forstand.

²⁸Ihmiselle hän sanoi: "Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa."