¹De tre menn svarte ikke Job mere, fordi han var rettferdig i sine egne øine.

¹Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.

²Da optendtes Elihus vrede - han stammet fra Bus* og var sønn av Barak'el, av Rams ætt. Mot Job optendtes hans vrede, fordi han holdt sig selv for å være rettferdig for Gud, / {* 1MO 22, 21.}

²Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä,

³og mot hans tre venner optendtes hans vrede, fordi de ikke fant noget svar og allikevel dømte Job skyldig.

³ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.

⁴Elihu hadde ventet med å tale til Job, fordi de andre var eldre av år enn han.

⁴Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.

⁵Da nu Elihu så at det ikke var noget svar i de tre menns munn, da optendtes hans vrede.

⁵Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.

⁶Så tok da Elihu, sønn av Barak'el, busitten, til orde og sa: Jeg er ung av år, og I er gråhårede; derfor holdt jeg mig tilbake og torde ikke uttale for eder hvad jeg vet.

⁶Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.

⁷Jeg tenkte: La alderen tale og de mange år forkynne visdom!

⁷Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia."

⁸Dog, det er menneskets ånd og den Allmektiges åndepust som gjør forstandig.

⁸Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys.

⁹De gamle er ikke alltid vise, ikke alltid forstår oldinger hvad rett er.

⁹Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.

¹⁰Derfor sier jeg: Hør nu på mig! Også jeg vil uttale hvad jeg vet.

¹⁰Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.

¹¹Jeg ventet på eders ord, jeg lyttet efter forstandig tale fra eder, mens I grundet på hvad I skulde si.

¹¹Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.

¹²Jeg gav akt på eder; men det var ingen av eder som gjendrev Job, ingen som svarte på hans ord.

¹²Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.

¹³Si ikke: Vi har funnet visdom hos ham; bare Gud kan få bukt med ham, ikke noget menneske!

¹³Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet, että vain Jumala voi hänet vaientaa, ei ihminen."

¹⁴Han har jo ikke rettet sin tale mot mig, og med eders ord vil jeg ikke svare ham.

¹⁴Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.

¹⁵De er forferdet og svarer ikke mere; ordene er blitt borte for dem.

¹⁵Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.

¹⁶Skal jeg vente, fordi de ikke taler, fordi de står der og ikke svarer mere?

¹⁶Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?

¹⁷Også jeg vil nu svare for min del; også jeg vil uttale hvad jeg vet.

¹⁷Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.

¹⁸For jeg er full av ord; ånden i mitt indre driver mig.

¹⁸Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,

¹⁹Mitt indre er som innestengt vin; som nyfylte skinnsekker vil det revne.

¹⁹olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.

²⁰Jeg vil tale, så jeg kan få luft; jeg vil åpne mine leber og svare.

²⁰Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.

²¹Jeg vil ikke ta parti for nogen, og jeg vil ikke smigre for noget menneske;

²¹En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,

²²for jeg forstår ikke å smigre; ellers kunde min skaper lett rykke mig bort.

²²en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.