¹Og Elihu blev ved og sa:

¹Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:

²Vent litt på mig, så jeg kan få sagt dig min mening! For ennu er der noget å si til forsvar for Gud.

²-- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.

³Jeg vil hente min kunnskap langt borte fra, og jeg vil vise at min skaper har rett.

³Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.

⁴For sannelig, mine ord er ikke falske; en mann med fullkommen kunnskap har du for dig.

⁴Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.

⁵Se, Gud er sterk, men han akter ikke nogen ringe; han er sterk i forstandens kraft.

⁵Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.

⁶Han lar ikke en ugudelig leve, og de undertrykte hjelper han til deres rett.

⁶Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.

⁷Han tar ikke sine øine fra de rettferdige, og hos konger på tronen lar han dem sitte all deres tid høit hedret.

⁷Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy.

⁸Og om de blir bundet med lenker og fanget i ulykkens snarer,

⁸Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,

⁹så vil han dermed foreholde dem deres gjerninger, deres synder, at de viste sig gjenstridige,

⁹se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.

¹⁰og åpne deres øre for advarselen og formane dem til å vende om fra det onde.

¹⁰Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä.

¹¹Om de da hører og tjener ham, så får de leve sine dager i lykke og sine år i herlighet og glede.

¹¹Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta.

¹²Hører de ikke, da skal de gjennembores av spydet og omkomme i sin uforstand.

¹²Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.

¹³Men mennesker med gudløst sinn huser vrede; de roper ikke til Gud når han legger dem i bånd*. / {* JBS 36, 8.}

¹³Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.

¹⁴De dør i ungdommen, og deres liv ender som tempel-bolernes*. / {* 1KG 14, 24.}

¹⁴Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.

¹⁵Han frelser de ulykkelige ved deres ulykke og åpner deres øre ved trengselen.

¹⁵Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.

¹⁶Også dig lokker han ut av trengselens svelg til en åpen plass hvor det ikke er trangt; og ditt bord skal være fullt av fete retter.

¹⁶Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja.

¹⁷Men er du full av den ugudeliges brøde, så skal brøde og dom følges at.

¹⁷Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.

¹⁸La bare ikke vrede lokke dig til spott, og la ikke den store bot* lokke dig på avvei! / {* d.e. den store trengsel Gud har pålagt dig for dine synders skyld.}

¹⁸Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.

¹⁹Kan vel ditt skrik fri dig ut av trengsel, og kan vel alt ditt strev og slit utrette det?

¹⁹Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.

²⁰Stund ikke efter natten, den natt da hele folkeslag blåses bort fra sitt sted!

²⁰Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat.

²¹Vokt dig, vend dig ikke til synd! For det har du mere lyst til enn til å lide.

²¹Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.

²²Se, Gud er ophøiet i sin kraft; hvem er en læremester som han?

²²Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?

²³Hvem har foreskrevet ham hans vei, og hvem kan si: Du gjorde urett?

²³Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle: "Teit väärin!"

²⁴Kom i hu at du ophøier hans gjerning, den som menneskene har sunget om!

²⁴Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.

²⁵All verden ser på den med lyst; menneskene skuer den langt borte fra.

²⁵Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa.

²⁶Se, Gud er stor, og vi forstår ham ikke; hans års tall er uutgrundelig;

²⁶Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton.

²⁷han drar vanndråper op til sig, og av tåken siler regnet ned;

²⁷Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi,

²⁸fra skyene strømmer det og drypper ned over mange mennesker.

²⁸jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.

²⁹Kan også nogen forstå hvorledes skyene breder sig ut, hvorledes det braker fra hans telt*? / {* d.e. skyene.}

²⁹Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?

³⁰Se, han breder ut sitt lys omkring sig og dekker det med havets røtter.* / {* d.e. skyer som stiger op av havets dyp.}

³⁰Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.

³¹For således straffer han folkeslag, men gir også føde i overflod.

³¹Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.

³²Han dekker sine hender med lys og byder det å fare ut mot fienden.

³²Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.

³³Hans tordenbrak bærer bud om ham; endog feet varsler når han rykker frem.

³³Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.