¹Da tok Bildad fra Suah til orde og sa:

¹Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:

²Hvor lenge vil du tale så? Hvor lenge skal din munns ord være som et veldig vær?

²-- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.

³Skulde vel Gud forvende retten, eller den Allmektige forvende rettferdigheten?

³Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta?

⁴Har dine sønner syndet mot ham, så har han gitt dem deres brøde i vold.

⁴Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.

⁵Hvis du vender dig til Gud og beder den Allmektige om nåde,

⁵Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,

⁶hvis du er ren og opriktig, da vil han våke over dig og gjenreise din rettferds bolig,

⁶niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,

⁷og din forrige lykke vil bli ringe mot din senere lykke, for den skal være overmåte stor.

⁷ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.

⁸For spør bare fremfarne slekter og akt på det som deres fedre har gransket ut

⁸Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.

⁹- for vi er fra igår og vet intet; for en skygge er våre dager på jorden -

⁹Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo.

¹⁰de skal lære dig og si dig det og bære frem ord fra sitt hjerte.

¹⁰Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.

¹¹Vokser sivet op hvor det ikke er myrlendt? Blir starrgresset stort uten vann?

¹¹Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?

¹²Ennu står det friskt og grønt og blir ikke skåret; da visner det før alt annet gress.

¹²Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.

¹³Således går det alle dem som glemmer Gud, og den gudløses håp går til grunne;

¹³Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo.

¹⁴hans tillit avskjæres, og det han trøster sig til, er spindelvev.

¹⁴Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:

¹⁵Han støtter sig på sitt hus, men det står ikke; han holder sig fast i det, men det står ikke fast.

¹⁵seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.

¹⁶Frodig står han der i solens skinn, og hans skudd breder sig ut over hans have;

¹⁶Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,

¹⁷om en stenrøs slynger sig hans røtter, mellem stener trenger han sig frem.

¹⁷jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.

¹⁸Ryddes han bort fra sitt sted, så kjennes det ikke ved ham, men sier: Jeg har aldri sett dig.

¹⁸Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."

¹⁹Se, det er gleden på hans vei, og av mulden spirer andre frem.

¹⁹Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.

²⁰Nei, Gud forkaster ikke en som er ulastelig, og han holder ikke ugudelige ved hånden.

²⁰Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.

²¹Ennu vil han fylle din munn med latter og dine leber med jubel.

²¹Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon!

²²De som hater dig, skal klædes med skam, og de ugudeliges telt skal ikke mere finnes.

²²Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.