¹Hvorfor, Herre, står du langt borte? Hvorfor skjuler du ditt åsyn i trengsels tider?

¹Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana?

²Ved den ugudeliges overmot engstes de elendige; de fanges i de onde råd han har uttenkt.

²Häikäilemättä jumalaton vainoaa köyhiä, saalistaa heitä kavalilla juonillaan.

³For den ugudelige roser sin sjels lyst, og den rovgjerrige sier Herren farvel, håner ham.

³Väärintekijä rehentelee mielihaluillaan, kiskuri kerskuu voitoistaan ja pilkkaa Herraa.

⁴Den ugudelige sier i sitt overmot: Han hjemsøker ikke. Det er ingen Gud, det er alle hans tanker.

⁴Jumalaton ylvästelee: "Ei Jumala rankaise. Ei häntä edes ole!" Siinä hänen ajatuksensa.

⁵Hans veier lykkes til enhver tid; langt borte fra ham i det høie er dine dommer; av alle sine motstandere blåser han.

⁵Väärintekijä menestyy kaikessa, mitä tekee. Sinun tuomiosi eivät häntä kosketa. Hän hymähtää kaikille vastustajilleen,

⁶Han sier i sitt hjerte: Jeg skal ikke rokkes, fra slekt til slekt skal jeg ikke stedes i ulykke.

⁶sanoo itsekseen: "Mikään ei minua horjuta! Vastoinkäymiset eivät minua kohtaa!"

⁷Hans munn er full av forbannelse og av svik og vold; under hans tunge er ulykke og ondskap.

⁷Hänen suustaan tulvii kirousta, petosta ja uhkaa, hänen kielensä syytää tuhoa ja hävitystä.

⁸Han ligger i bakhold ved gårdene, på lønnlige steder myrder han den uskyldige, hans øine speider efter den ulykkelige.

⁸Hän asettuu väijyksiin kylien liepeille ja murhaa salaa viattoman, vaanii katseellaan avutonta.

⁹Han lurer på lønnlig sted, lik løven i sitt skjul; han lurer for å gripe den elendige; han griper den elendige idet han drar ham inn i sitt garn.

⁹Hän väijyy piilopaikassaan kuin leijona tiheikössä. Hän vaanii siepatakseen heikon, kaappaa köyhän verkkoonsa.

¹⁰Han bøier sig, dukker sig ned, og for hans sterke klør faller de elendige.

¹⁰Niin sortuu avuton ja heikko, köyhät joutuvat hänen valtansa alle.

¹¹Han sier i sitt hjerte: Gud har glemt det, han har skjult sitt åsyn, han ser det aldri.

¹¹Hän sanoo itsekseen: "Ei Jumala välitä, hän on kääntänyt katseensa pois, ei hän mitään huomaa."

¹²Reis dig, Herre! Gud, opløft din hånd, glem ikke de elendige!

¹²Riennä avuksi, Herra! Jumala, kohota kätesi! Älä unohda avuttomia!

¹³Hvorfor skal den ugudelige forakte Gud og si i sitt hjerte: Du hjemsøker ikke?

¹³Miksi jumalaton saa pilkata sinua, Herra? Miten hän voi ajatella, ettei Jumala rankaise?

¹⁴Du har sett det; for du skuer nød og sorg for å legge dem i din hånd; til dig overgir den elendige sin sak, du er den farløses hjelper.

¹⁴Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun.

¹⁵Sønderbryt den ugudeliges arm, og hjemsøk den ondes ugudelighet, så du ikke mere finner den!

¹⁵Murra jumalattomien voima, rankaise heitä, tee loppu vääryydestä!

¹⁶Herren er konge evindelig og alltid, hedningene blir utryddet av hans land!

¹⁶Herra on kuningas aina ja iäti! Vierailla kansoilla ei ole sijaa hänen maassaan.

¹⁷De saktmodiges begjæring hører du, Herre! Du styrker deres hjerte, du vender ditt øre til

¹⁷Herra, sinä kuulet, mitä köyhät kaipaavat. Sinä kuuntelet tarkoin, sinä rohkaiset heitä.

¹⁸for å dømme i den farløses og undertryktes sak. Ikke skal mennesket, som er av jorden, lenger vedbli å volde redsel.

¹⁸Sinä hankit oikeuden orvolle ja sorretulle, eikä pelko enää aja ketään pois maasta.