1Av David. Min sjel, lov Herren, og alt som i mig er, love hans hellige navn!
1Daavidin psalmi. Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään.
2Min sjel, lov Herren og glem ikke alle hans velgjerninger!
2Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
3Han som forlater all din misgjerning, som læger alle dine sykdommer,
3Hän antaa anteeksi kaikki syntini ja parantaa kaikki sairauteni.
4han som forløser ditt liv fra graven, som kroner dig med miskunnhet og barmhjertighet,
4Hän päästää minut kuoleman otteesta ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
5han som metter din sjel* med det som godt er, så du blir ung igjen likesom ørnen**. / {* eg. din pryd.} / {** når den skifter sin ham.}
5Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka.
6Herren gjør rettferd og rett mot alle undertrykte.
6Vanhurskaat ovat Herran teot, hän tuo oikeuden sorretuille.
7Han kunngjorde sine veier for Moses, sine gjerninger for Israels barn.
7Hän osoitti tiensä Moosekselle ja näytti Israelille suuret tekonsa.
8Herren er barmhjertig og nådig, langmodig og rik på miskunnhet.
8Anteeksiantava ja laupias on Herra. Hän on kärsivällinen ja hänen armonsa on suuri.
9Han går ikke alltid i rette og gjemmer ikke på vrede evindelig.
9Ei hän iäti meitä syytä, ei hän ikuisesti pidä vihaa.
10Han gjør ikke med oss efter våre synder og gjengjelder oss ikke efter våre misgjerninger.
10Ei hän maksanut meille syntiemme mukaan, ei rangaissut niin kuin olisimme ansainneet.
11For så høi som himmelen er over jorden, er hans miskunnhet mektig over dem som frykter ham.
11Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä, niin on Herran armo suuri niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
12Så langt som øst er fra vest, lar han våre misgjerninger være langt fra oss.
12Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.
13Som en far forbarmer sig over sine barn, forbarmer Herren sig over dem som frykter ham.
13Niin kuin isä armahtaa lapsiaan, niin armahtaa Herra niitä, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
14For han vet hvorledes vi er skapt, han kommer i hu at vi er støv.
14Hän tuntee meidät ja tietää meidän alkumme, muistaa, että olemme maan tomua.
15Et menneskes dager er som gresset; som blomsten på marken, således blomstrer han.
15Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa,
16Når vinden farer over ham, er han ikke mere, og hans sted kjenner ham ikke mere.
16ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.
17Men Herrens miskunnhet er fra evighet og inntil evighet over dem som frykter ham, og hans rettferdighet mot barnebarn,
17Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä. Polvesta polveen ulottuu hänen uskollisuutensa
18mot dem som holder hans pakt, og dem som kommer hans bud i hu, så de gjør efter dem.
18kaikkiin, jotka pysyvät hänen liitossaan, muistavat hänen käskynsä ja elävät niiden mukaan.
19Herren har reist sin trone i himmelen, og hans rike hersker over alle ting.
19Herralla on istuimensa taivaissa, ja hänen valtansa alla on kaikki maa.
20Lov Herren, I hans engler, I veldige i makt, som fullbyrder hans ord, idet I adlyder hans ords røst!
20Ylistäkää Herraa, te hänen enkelinsä, te voimalliset sankarit, jotka hänen sanansa kuulette ja hänen käskynsä täytätte.
21Lov Herren, alle hans hærskarer, I hans tjenere som gjør hans vilje!
21Ylistäkää Herraa, te taivaan joukot, kaikki hänen palvelijansa, jotka hänen tahtonsa täytätte.
22Lov Herren, alle hans gjerninger, på alle steder hvor han hersker! Min sjel, lov Herren!
22Ylistäkää Herraa, te hänen luotunsa kaikkialla hänen valtakunnassaan. Ylistä Herraa, minun sieluni!