¹Min sjel, lov Herren! Herre min Gud, du er såre stor, høihet og herlighet har du iklædd dig.

¹Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

²Han hyller sig i lys som i et klædebon, han spenner himmelen ut som et telt,

²valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

³han som tømrer i vannene sine høie saler, han som gjør skyene til sin vogn, som farer frem på vindens vinger.

³ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.

⁴Han gjør vinder til sine engler, luende ild til sine tjenere.

⁴Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.

⁵Han grunnfestet jorden på dens støtter, den skal ikke rokkes i all evighet.

⁵Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

⁶Du hadde dekket den med dype vann som med et klædebon; vannene stod over fjellene.

⁶Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

⁷For din trusel flydde de, for din tordens røst for de hastig bort.

⁷mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

⁸De steg op til fjellene, fór ned i dalene, til det sted du hadde grunnfestet for dem.

⁸Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

⁹En grense satte du, som de ikke skal overskride; de skal ikke vende tilbake for å dekke jorden.

⁹Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

¹⁰Han lar kilder springe frem i dalene; mellem fjellene går de.

¹⁰Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

¹¹De gir alle markens dyr å drikke; villeslene slukker sin tørst.

¹¹Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

¹²Over dem bor himmelens fugler; mellem grenene lar de høre sin røst.

¹²Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

¹³Han vanner fjellene fra sine høie saler; av dine gjerningers frukt mettes jorden.

¹³Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

¹⁴Han lar gress gro for feet og urter til menneskets tjeneste, til å få brød frem av jorden.

¹⁴Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.

¹⁵Og vin gleder menneskets hjerte, så den gjør åsynet mer skinnende enn olje, og brød styrker menneskets hjerte.

¹⁵Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

¹⁶Herrens trær mettes, Libanons sedrer som han har plantet,

¹⁶Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,

¹⁷der hvor fuglene bygger rede, storken som har sin bolig i cypressene.

¹⁷joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

¹⁸De høie fjell er for stengjetene, klippene er tilflukt for fjellgrevlingene.

¹⁸Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

¹⁹Han gjorde månen til å fastsette tidene; solen kjenner sin nedgangstid.

¹⁹Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

²⁰Du gjør mørke, og det blir natt; i den rører sig alle dyrene i skogen.

²⁰Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.

²¹De unge løver brøler efter rov, for å kreve sin føde av Gud.

²¹Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.

²²Solen går op, de trekker sig tilbake og legger sig i sine boliger.

²²Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.

²³Mennesket går ut til sin gjerning og til sitt arbeid inntil aftenen.

²³Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

²⁴Hvor mange dine gjerninger er, Herre! Du gjorde dem alle viselig; jorden er full av det du har skapt.

²⁴Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

²⁵Der er havet, stort og vidtstrakt; der er en vrimmel uten tall, der er dyr, både små og store.

²⁵Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

²⁶Der går skibene, Leviatan*, som du skapte til å leke sig der. / {* SLM 74, 14.}

²⁶Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

²⁷Alle venter de på dig, at du skal gi dem deres føde i sin tid.

²⁷Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.

²⁸Du gir dem, de sanker; du oplater din hånd, de mettes med godt.

²⁸Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

²⁹Du skjuler ditt åsyn, de forferdes; du drar deres livsånde tilbake, de dør og vender tilbake til sitt støv.

²⁹Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.

³⁰Du sender din Ånd ut, de skapes, og du gjør jordens skikkelse ny igjen.

³⁰Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

³¹Herrens ære være til evig tid! Herren glede sig i sine gjerninger!

³¹Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

³²Han som ser til jorden, og den bever, som rører ved fjellene, og de ryker.

³²hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

³³Jeg vil lovsynge Herren så lenge jeg lever; jeg vil synge for min Gud så lenge jeg er til.

³³Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

³⁴Måtte min tale tekkes ham! Jeg vil glede mig i Herren!

³⁴Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.

³⁵Men måtte syndere utryddes av jorden, og ugudelige ikke mere finnes! Min sjel, lov Herren! Halleluja*! / {* d.e. lov Herren.}

³⁵Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!