¹Pris Herren, for han er god, hans miskunnhet varer evindelig.

¹Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa.

²Så sie Herrens gjenløste, de som han har gjenløst av nødens hånd,

²Näin sanokoot ne, jotka Herra on pelastanut, jotka hän on tuonut ahdingosta vapauteen,

³og som han har samlet fra landene, fra øst og fra vest, fra nord og fra havet.

³koonnut vieraista maista, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.

⁴De fór vill i ørkenen, i et uveisomt øde, de fant ikke en by å bo i.

⁴Jotkut heistä harhailivat aavikolla eivätkä löytäneet kaupunkia, johon asettua asumaan.

⁵De var hungrige og tørste, deres sjel vansmektet i dem.

⁵Heitä vaivasi jano ja nälkä, he olivat nääntymäisillään.

⁶Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler utfridde han dem,

⁶Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra päästi heidät ahdingosta.

⁷og han førte dem på rett vei, så de gikk til en by de kunde bo i.

⁷Hän osoitti heille tien, ja niin he löysivät kaupungin, jossa asua.

⁸De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;

⁸Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

⁹for han mettet den vansmektende sjel og fylte den hungrige sjel med godt.

⁹Herra ravitsee nääntyvän, hän täyttää nälkäisen hyvillä antimilla.

¹⁰De satt i mørke og i dødsskygge, bundet i elendighet og jern,

¹⁰Jotkut heistä viruivat vankeudessa, kahlehdittuina, kuoleman pimeydessä,

¹¹fordi de hadde vært gjenstridige mot Guds ord og foraktet den Høiestes råd.

¹¹koska olivat uhmanneet Jumalan käskyjä, halveksineet Korkeimman neuvoja.

¹²Derfor bøide han deres hjerter ved lidelse; de snublet, og det var ikke nogen hjelper.

¹²Herra lähetti heille kärsimyksiä ja lannisti heidän uhmansa. He murtuivat, eikä kukaan auttanut heitä.

¹³Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler frelste han dem.

¹³Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

¹⁴Han førte dem ut av mørke og dødsskygge og rev sønder deres bånd.

¹⁴Hän vapautti heidät kuoleman pimeydestä, hän katkaisi heidän kahleensa.

¹⁵De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;

¹⁵Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

¹⁶for han brøt sønder porter av kobber og hugg sønder bommer av jern.

¹⁶Hän murskaa pronssiset ovet, murtaa rautaiset teljet.

¹⁷De var dårer og blev plaget for sin syndige vei og for sine misgjerninger;

¹⁷Jotkut taas olivat mielettömiä, tekivät syntiä ja joutuivat kärsimään tekojensa tähden.

¹⁸deres sjel vemmedes ved all mat, og de kom nær til dødens porter.

¹⁸Kaikki ruoka inhotti heitä, he olivat jo kuoleman porteilla.

¹⁹Da ropte de til Herren i sin nød; av deres trengsler frelste han dem.

¹⁹Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra pelasti heidät ahdingosta.

²⁰Han sendte sitt ord og helbredet dem og reddet dem fra deres graver.

²⁰Hän lähetti sanansa, ja se paransi heidät, haudan partaalta hän auttoi heidät turvaan.

²¹De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn;

²¹Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

²²og ofre takkoffere og fortelle om hans gjerninger med jubel.

²²Uhratkoot kiitosuhreja, kertokoot riemuiten hänen teoistaan!

²³De som fór ut på havet i skib, som drev handel på store vann,

²³Jotkut heistä nousivat laivoihin ja hankkivat elantonsa aavoilla merillä.

²⁴de så Herrens gjerninger og hans underverker på dypet.

²⁴He näkivät Herran teot, syvyyksien ihmeet, hänen suuret tekonsa.

²⁵Han bød og lot det komme en stormvind, og den reiste dets bølger.

²⁵Herra käski, ja nousi myrskytuuli, meri aaltoili rajusti.

²⁶De fór op imot himmelen, de fór ned i avgrunnene, deres sjel blev motløs i ulykken.

²⁶He nousivat korkeuksiin, vaipuivat syvyyksiin, hädän hetkellä heidän rohkeutensa murtui.

²⁷De tumlet og vaklet som en drukken mann, og all deres visdom blev til intet.

²⁷He keinuivat, he huojuivat kuin juopuneet, heidän taidoistaan ei ollut apua.

²⁸Da ropte de til Herren i sin nød, og av deres trengsler førte han dem ut.

²⁸Mutta hädässään he huusivat avuksi Herraa, ja Herra auttoi heidät ahdingosta.

²⁹Han lot stormen bli til stille, og bølgene omkring dem tidde.

²⁹Hän tyynnytti tuulen, ja aallot hiljenivät.

³⁰Og de gledet sig over at de la sig; og han førte dem til den havn de ønsket.

³⁰He riemuitsivat, kun myrsky laantui ja Herra vei heidät kaivattuun satamaan.

³¹De skal prise Herren for hans miskunnhet og for hans undergjerninger mot menneskenes barn

³¹Kiittäkööt he Herraa hänen hyvyydestään, ylistäkööt ihmeellisiä tekoja, jotka hän on ihmisille tehnyt!

³²og ophøie ham i folkets forsamling og love ham der hvor de gamle sitter.

³²Kuuluttakoot hänen kunniaansa kansan keskellä, hänen kiitostaan vanhinten kokouksissa!

³³Han gjorde elver til en ørken og vannkilder til et tørstig land,

³³Herra muuttaa jokilaakson autiomaaksi, keitaat hiekka-aavikoiksi,

³⁴et fruktbart land til et saltland for deres ondskaps skyld som bodde der.

³⁴hedelmällisen maan suola-aroksi siellä asuvien pahuuden tähden.

³⁵Han gjorde en ørken til en vannrik sjø og et tørt land til vannkilder*. / {* nemlig: for det frelste Israel.}

³⁵Herra muuttaa aavikot kosteikoiksi, kuivan maan vehreiksi keitaiksi.

³⁶Og han lot de hungrige bo der, og de grunnla en by til å bo i.

³⁶Sinne hän antaa nälkäisten asettua, sinne he rakentavat itselleen kaupungin.

³⁷Og de tilsådde akrer og plantet vingårder, og de vant den frukt de bar.

³⁷He kylvävät peltoja, istuttavat viinitarhoja, ja ne tuottavat runsaan sadon.

³⁸Og han velsignet dem, og de blev meget tallrike, og av fe gav han dem ikke lite.

³⁸Herra siunaa heitä, ja kansa kasvaa, hän pitää huolen heidän karjansa runsaudesta.

³⁹Så minket de igjen og blev nedbøiet ved trengsel, ulykke og sorg.

³⁹Vastoinkäymisten ja vaivojen alla he vaipuvat maahan, ja kansa vähenee.

⁴⁰Han som utøser forakt over fyrster og lar dem fare vill i et uveisomt øde,

⁴⁰Herra pitää pilkkanaan ruhtinaita ja panee mahtimiehet harhailemaan aavikolla,

⁴¹han ophøiet den fattige av elendighet og gjorde slektene som hjorden.

⁴¹mutta köyhät hän nostaa kurjuudesta ja tekee heidän sukunsa suureksi, lukuisaksi kuin lammaslauma.

⁴²De opriktige ser det og gleder sig, og all ondskap lukker sin munn.

⁴²Oikeamieliset iloitsevat, kun sen näkevät, mutta jumalattomien suu sulkeutuu.

⁴³Den som er vis, han akte på dette og merke på Herrens nådegjerninger!

⁴³Joka on viisas, muistaa tämän ja miettii Herran hyviä tekoja.