¹En sang ved festreisene. Til Herren ropte jeg i min nød, og han svarte mig.

¹Matkalaulu. Herraa minä ahdingossani huudan, ja hän vastaa minulle.

²Herre, fri min sjel fra en løgnaktig lebe, fra en falsk tunge!

²Herra, pelasta minut valehtelijoiden käsistä, varjele heidän petollisilta puheiltaan.

³Hvad vil han gi dig, og hvad mere vil han gi dig, du falske tunge?

³Mitä kaikkea Herra sinulle antaakaan, sinä valehtelija!

⁴Voldsmannens skarpe piler og glør av gyvelbusken*. / {* d.e. fordervende og smertefulle straffer.}

⁴Teräviä nuolia soturin jousesta, tulisia, polttavia hiiliä!

⁵Ve mig, at jeg lever som fremmed iblandt Mesek, at jeg bor ved Kedars telt*! / {* d.e. iblandt mennesker som ligner de stridslystne og rovgjerrige folkeslag Mesek og Kedar.}

⁵Voi minua! Olen muukalaisena Mesekissä, asun Kedarin leireissä.

⁶Lenge nok har min sjel bodd hos dem som hater fred.

⁶Liian kauan olen jo asunut täällä, missä kaikki vihaavat rauhaa.

⁷Jeg er bare fred, men når jeg taler, er de ferdige til krig.

⁷Minä tahdon rauhaa, mutta jos sanankin sanon, he ryhtyvät sotaan.