1Til sangmesteren; efter "Morgenrødens hind"*; en salme av David. / {* sannsynligvis melodien.}
1Laulunjohtajalle. Niin kuin "Aamuruskon peura". Daavidin psalmi. (H22:2)Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
2Min Gud! Min Gud! Hvorfor har du forlatt mig? Langt borte fra min frelse er min klages ord.
2(H22:3)Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
3Min Gud! Jeg roper om dagen, og du svarer ikke, og om natten, og jeg får ikke tie.
3(H22:4)Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
4Og du er dog hellig, du som troner over Israels lovsanger.
4(H22:5)Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
5Til dig satte våre fedre sin lit; de satte sin lit til dig, og du utfridde dem.
5(H22:6)sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
6Til dig ropte de, og de blev reddet; til dig satte de sin lit, og de blev ikke til skamme.
6(H22:7)Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka.
7Men jeg er en orm og ikke en mann, menneskers spott og folks forakt.
7(H22:8)Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:
8Alle de som ser mig, spotter mig, vrenger munnen, ryster på hodet og sier:
8(H22:9)"Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"
9Sett din vei i Herrens hånd! Han skal redde ham, han skal utfri ham, siden han har behag i ham.
9(H22:10)Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla.
10Ja, du er den som drog mig frem av mors liv, som lot mig hvile trygt ved min mors bryst.
10(H22:11)Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen.
11På dig er jeg kastet fra mors liv; fra min mors skjød er du min Gud.
11(H22:12)Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.
12Vær ikke langt borte fra mig! for trengselen er nær, og det er ingen hjelper.
12(H22:13)Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat,
13Sterke okser omringer mig, Basans okser kringsetter mig.
13(H22:14)kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan.
14De spiler op sin munn imot mig som en sønderrivende og brølende løve.
14(H22:15)Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani.
15Jeg er utøst som vann, og alle mine ben skiller sig at; mitt hjerte er som voks, smeltet midt i mitt liv.
15(H22:16)Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan!
16Min kraft er optørket som et potteskår, og min tunge henger fast ved mine gommer, og i dødens støv legger du mig.
16(H22:17)Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut,
17For hunder omringer mig, de ondes hop kringsetter mig; de har gjennemboret mine hender og mine føtter.
17(H22:18)ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun,
18Jeg kan telle alle mine ben; de ser til, de ser på mig med lyst.
18(H22:19)jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.
19De deler mine klær mellem sig og kaster lodd om min kjortel.
19(H22:20)Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi!
20Men du? Herre, vær ikke langt borte, du min styrke, skynd dig å hjelpe mig!
20(H22:21)Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta,
21Redd min sjel fra sverdet, mitt eneste* fra hunders vold! / {* d.e. min sjel.}
21(H22:22)pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista!
22Frels mig fra løvens gap, og fra villoksenes horn - du bønnhører mig!
22(H22:23)Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
23Jeg vil kunngjøre ditt navn for mine brødre, midt i menigheten vil jeg love dig.
23(H22:24)Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa!
24I som frykter Herren, lov ham, all Jakobs ætt, ær ham, og frykt for ham, all Israels ætt!
24(H22:25)Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.
25For han har ikke foraktet og ikke avskydd den elendiges elendighet og ikke skjult sitt åsyn for ham; men da han ropte til ham, hørte han.
25(H22:26)Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni.
26Fra dig utgår min pris i en stor forsamling; mine løfter vil jeg holde for deres øine som frykter ham.
26(H22:27)Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi, Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!
27De saktmodige skal ete og bli mette; de som søker Herren, skal love ham; eders hjerte leve til evig tid!
27(H22:28)Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot,
28Alle jordens ender skal komme det i hu og vende om til Herren, og alle folkenes slekter skal tilbede for ditt åsyn.
28(H22:29)sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat.
29For riket hører Herren til, og han hersker over folkene.
29(H22:30)Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä,
30Alle jordens rikmenn skal ete og tilbede; for hans åsyn skal alle de bøie sig som stiger ned i støvet, og den som ikke kan holde sin sjel i live.
30(H22:31)mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen,
31Efterkommerne skal tjene ham, der skal fortelles om Herren til efterslekten.
31(H22:32)ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.
32De skal komme og kunngjøre hans rettferdighet for det folk som blir født, at han har gjort det.