1Til sangmesteren; av Korahs barn; en salme.
1Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi. (H49:2)Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,
2Hør dette, alle folk, vend øret til, alle I som bor i verden,
2(H49:3)niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!
3både lave og høie, rike og fattige, alle tilsammen!
3(H49:4)Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.
4Min munn skal tale visdom, og mitt hjertes tanke er forstand.
4(H49:5)Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
5Jeg vil bøie mitt øre til tankesprog, jeg vil fremføre min gåtefulle tale til citaren.
5(H49:6)Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
6Hvorfor skal jeg frykte i de onde dager, når mine forfølgeres ondskap omgir mig,
6(H49:7)He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
7de som setter sin lit til sitt gods og roser sig av sin store rikdom?
7(H49:8)Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
8En mann kan ikke utløse en bror, han kan ikke gi Gud løsepenger for ham
8(H49:9)Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
9- for deres livs utløsning er for dyr, og han må avstå derfra til evig tid -
9(H49:10)Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
10så han skulde bli ved å leve evindelig og ikke se graven.
10(H49:11)Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.
11Nei, han vil få se den. De vise dør, dåren og den uforstandige omkommer tilsammen og overlater sitt gods til andre.
11(H49:12)Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
12Deres hjertes eneste tanke er at deres hus skal stå til evig tid, deres boliger fra slekt til slekt; de kaller sine jorder op efter sine navn.
12(H49:13)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
13Og dog blir et menneske i herlighet ikke stående; han er lik dyrene, som går til grunne.
13(H49:14)Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
14Således går det dem som er fulle av selvtillit, og dem som følger dem efter og har behag i deres tale. Sela.
14(H49:15)Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
15Som en fårehjord føres de ned i dødsriket, døden vokter dem, og de opriktige hersker over dem, når morgenen bryter frem, og deres skikkelse blir ødelagt av dødsriket, så de ikke har nogen bolig mere.
15(H49:16)Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
16Men Gud skal forløse min sjel av dødsrikets vold, for han skal ta mig til sig. Sela.
16(H49:17)Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
17Frykt ikke når en mann blir rik, når hans huses herlighet blir stor!
17(H49:18)Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
18For han skal intet ta med sig når han dør; hans herlighet skal ikke fare ned efter ham.
18(H49:19)Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
19Om han enn velsigner sin sjel i sitt liv, og de priser dig fordi du gjør dig til gode,
19(H49:20)hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
20så skal du dog komme til dine fedres slekt; de ser ikke lyset evindelig.
20(H49:21)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
21Et menneske i herlighet, som ikke har forstand, er lik dyrene, som går til grunne.