¹Til sangmesteren; efter "Den målløse due på de fjerne steder"*; av David; en gyllen sang da filistrene grep ham i Gat**. / {* kanskje melodien.} / {** 1SA 21, 10 fg.}

¹Laulunjohtajalle. Lauletaan niin kuin "Vaikeneva kyyhkynen kaukaisessa maassa". Runo, jonka Daavid sepitti, kun filistealaiset olivat ottaneet hänet kiinni Gatissa. (H56:2)Armahda minua, Jumala! Ihmiset väijyvät minua, alati he ahdistavat ja sortavat minua.

²Vær mig nådig, Gud! for mennesker vil opsluke mig; hele dagen trenger de mig med krig.

²(H56:3)Viholliseni väijyvät minua kaiken päivää, kaikki hyökkäävät armottomasti minua vastaan.

³Mine fiender søker å opsluke mig hele dagen; for mange er de som strider mot mig i overmot.

³(H56:4)Kun pelko minut valtaa, minä turvaudun sinuun.

⁴På den dag jeg frykter, setter jeg min lit til dig.

⁴(H56:5)Sinun sanaasi, Jumala, minä ylistän, sinuun minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan kuolevainen?

⁵Ved Gud priser jeg hans ord; til Gud setter jeg min lit, jeg frykter ikke; hvad skulde kjød kunne gjøre mig?

⁵(H56:6)Kaiken aikaa he vääristelevät sanojani, aina he hautovat pahaa.

⁶Hele dagen forvender de mine ord; alle deres tanker er mig imot til det onde.

⁶(H56:7)He väijyvät ja vaanivat minua. He seuraavat kintereilläni ja tavoittelevat henkeäni.

⁷De slår sig sammen, de lurer, de tar vare på mine trin, fordi de står mig efter livet.

⁷(H56:8)Maksa heille heidän rikostensa mukaan! Syökse kansat tuhoon vihassasi, Jumala.

⁸Skulde de undslippe tross sin ondskap? Støt folkeslag ned i vrede, Gud!

⁸(H56:9)Pakolaisuuteni päivät sinä merkitset muistiin. Kokoa kyyneleeni leiliisi, merkitse ne kirjaasi.

⁹Hvor ofte jeg har flyktet, det har du tellet; mine tårer er gjemt i din flaske; står de ikke i din bok?

⁹(H56:10)Kun pyydän sinua avukseni, viholliseni pakenevat. Silloin minä tiedän, että Jumala on puolellani.

¹⁰Da skal mine fiender vende tilbake, på den dag jeg roper; dette vet jeg at Gud er med mig.

¹⁰(H56:11)Jumala, minä ylistän sanaasi, Herra, minä ylistän sinun sanaasi.

¹¹Ved Gud priser jeg ordet; ved Herren priser jeg ordet.

¹¹(H56:12)Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään. Mitä voi minulle kukaan ihminen?

¹²Til Gud setter jeg min lit, jeg frykter ikke; hvad skulde et menneske kunne gjøre mig?

¹²(H56:13)Olen antanut sinulle lupauksen, Jumala. Minä täytän lupaukseni, uhraan sinulle kiitosuhrin.

¹³På mig, Gud, hviler løfter til dig; jeg vil betale dig med takksigelser.

¹³(H56:14)Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.

¹⁴For du har fridd min sjel fra døden, ja mine føtter fra fall, så jeg kan vandre for Guds åsyn i de levendes lys.