¹En salme av Asaf. Ja, Gud er god mot Israel, mot de rene av hjertet.

¹Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!

²Men jeg - nær hadde mine føtter snublet, på lite nær var mine trin glidd ut.

²Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.

³For jeg harmedes over de overmodige da jeg så at det gikk de ugudelige vel.

³Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.

⁴For de er fri for lidelser inntil sin død, og deres styrke er vel ved makt.

⁴Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.

⁵De kjenner ikke til nød som andre folk, og de blir ikke plaget som andre mennesker.

⁵He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.

⁶Derfor er overmot deres halssmykke, vold omhyller dem som et klædebon.

⁶Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.

⁷Deres øine står ut av fedme, hjertets tanker bryter frem.

⁷Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.

⁸De håner og taler i ondskap om undertrykkelse; fra det høie taler de.

⁸He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.

⁹De løfter sin munn op til himmelen, og deres tunge farer frem på jorden.

⁹Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.

¹⁰Derfor får de sitt folk til å vende sig om til dem, og vann i overflod suger de i sig*. / {* d.e. de nyter stor lykke.}

¹⁰Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!

¹¹Og de sier: Hvorledes skulde Gud vite noget? Er det vel kunnskap hos den Høieste?

¹¹He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä."

¹²Se, dette er de ugudelige, og evig trygge vokser de i velmakt.

¹²Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

¹³Ja, forgjeves har jeg renset mitt hjerte og tvettet mine hender i uskyld;

¹³Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?

¹⁴jeg blev dog plaget hele dagen, og hver morgen kom til mig med tukt.

¹⁴Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.

¹⁵Dersom jeg hadde sagt: Jeg vil tale således*, se, da hadde jeg vært troløs mot dine barns slekt. / {* SLM 73, 13. 14.}

¹⁵Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.

¹⁶Og jeg tenkte efter for å forstå dette*; det var en plage i mine øine / {* SLM 73, 3-14.}

¹⁶Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.

¹⁷- inntil jeg gikk inn i Guds helligdommer og gav akt på deres endelikt.

¹⁷Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.

¹⁸Ja, på glatte steder setter du dem; du lot dem falle, så de gikk til grunne.

¹⁸Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.

¹⁹Hvor de blev ødelagt i et øieblikk! De gikk under og tok ende med forferdelse.

¹⁹Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.

²⁰Likesom en akter for intet en drøm når en har våknet op, således akter du, Herre, deres skyggebillede for intet når du våkner op.

²⁰Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.

²¹Når mitt hjerte var bittert, og det stakk mig i mine nyrer,

²¹Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.

²²da var jeg ufornuftig og forstod intet; som et dyr var jeg imot dig.

²²Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.

²³Men jeg blir alltid hos dig, du har grepet min høire hånd.

²³Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.

²⁴Du leder mig ved ditt råd, og derefter optar du mig i herlighet.

²⁴Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

²⁵Hvem har jeg ellers i himmelen? Og når jeg har dig, har jeg ikke lyst til noget på jorden.

²⁵Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.

²⁶Vansmekter enn mitt kjød og mitt hjerte, så er dog Gud mitt hjertes klippe og min del evindelig.

²⁶Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.

²⁷For se, de som holder sig borte fra dig, går til grunne; du utrydder hver den som faller fra dig i hor*. / {* d.e. i utroskap bryter pakten med dig.}

²⁷Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.

²⁸Men for mig er det godt å holde mig nær til Gud; jeg setter min lit til Herren, Israels Gud, for å fortelle alle dine gjerninger.

²⁸Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.