1Til sangmesteren, for Jedutun*; av Asaf; en salme. / {* SLM 62, 1.}
1Laulunjohtajalle. Jedutunin tapaan. Asafin psalmi. (H77:2)Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen, minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.
2Min røst er til Gud, og jeg vil rope; min røst er til Gud, og han vil vende øret til mig.
2(H77:3)Ahdingossani minä etsin apua Herralta, hänen puoleensa kurottuu käteni öisinkin, hellittämättä. Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.
3På min nøds dag søker jeg Herren; min hånd er utrakt om natten og blir ikke trett, min sjel vil ikke la sig trøste.
3(H77:4)Minä ajattelen Jumalaa ja olen levoton, minä mietin, ja tuska valtaa minut. (sela)
4Jeg vil komme Gud i hu og sukke; jeg vil gruble, og min ånd vansmekter. Sela.
4(H77:5)Sinä et anna silmieni ummistua, mieleni kuohuu, mutta pysyn vaiti.
5Du holder mine øine oppe i nattevaktene; jeg er urolig og taler ikke.
5(H77:6)Minä ajattelen muinaisia aikoja, muistelen menneitä vuosia.
6Jeg tenker på fordums dager, på de lengst fremfarne år.
6(H77:7)Minä pohdin itsekseni kaiken yötä, ajatukset kiertävät päässäni.
7Jeg vil komme i hu mitt strengespill om natten, i mitt hjerte vil jeg gruble, og min ånd ransaker.
7(H77:8)Onko Herra hylännyt meidät ainiaaksi, eikö hän enää välitä meistä?
8Vil da Herren forkaste i all evighet, og vil han ikke mere bli ved å vise nåde?
8(H77:9)Onko hän iäksi evännyt laupeutensa, yhäkö hän vaikenee, polvesta polveen?
9Er det for all tid ute med hans miskunnhet? er hans løfte blitt til intet slekt efter slekt?
9(H77:10)Onko Jumala unohtanut armonsa, vihassaan sulkenut sydämensä? (sela)
10Har Gud glemt å være nådig? Har han i vrede tillukket sin barmhjertighet? Sela.
10(H77:11)Minä ajattelen: "Siinä on tuskani syy, että Korkeimman teot ovat toiset kuin ennen."
11Jeg sier: Dette er min plage, det er år fra den Høiestes høire hånd.
11(H77:12)Minä muistelen tekojasi, Herra, muistan ihmeitä, joita muinoin teit.
12Jeg vil forkynne Herrens gjerninger; for jeg vil komme dine under i hu fra fordums tid.
12(H77:13)Minä ajattelen kaikkia töitäsi, mietin sinun suuria tekojasi.
13Og jeg vil eftertenke alt ditt verk, og på dine store gjerninger vil jeg grunde.
13(H77:14)Jumala, pyhät ovat sinun tiesi. Ei ole sinun vertaistasi jumalaa.
14Gud! Din vei er i hellighet; hvem er en gud stor som Gud?
14(H77:15)Sinä olet Jumala, sinä teet ihmeitä, olet osoittanut voimasi kansojen vaiheissa.
15Du er den Gud som gjør under; du har kunngjort din styrke blandt folkene.
15(H77:16)Kätesi voimalla sinä vapautit oman kansasi, Jaakobin ja Joosefin heimon. (sela)
16Du har forløst ditt folk med velde, Jakobs og Josefs barn. Sela.
16(H77:17)Vedet näkivät sinut, Jumala, vedet näkivät sinut ja vapisivat, syvyydet vavahtelivat.
17Vannene så dig, Gud, vannene så dig, de bevet, ja avgrunnene skalv.
17(H77:18)Pilvet syöksivät vettä, ylhäällä jylisi ukkonen, tulinuolesi halkoivat taivasta.
18Skyene utøste vann, himlene lot sin røst høre, ja dine piler fløi hit og dit.
18(H77:19)Sinun vaunujesi pyörät ryskyivät, salamat valaisivat maanpiirin, maa vapisi ja järkkyi.
19Din tordens røst lød i stormhvirvelen, lyn lyste op jorderike, jorden bevet og skalv.
19(H77:20)Meren halki kävi sinun tiesi, suurten vetten poikki sinun polkusi -- jalanjälkiäsi ei kukaan nähnyt.
20Gjennem havet gikk din vei, og dine stier gjennem store vann, og dine fotspor blev ikke kjent.
20(H77:21)Sinä johdatit kansaasi kuin paimen laumaansa, palvelijoinasi Mooses ja Aaron.
21Du førte ditt folk som en hjord ved Moses' og Arons hånd.