1Herren er blitt konge; jorden fryde sig, mange øer glede sig!
1Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat!
2Skyer og mørke er rundt omkring ham, rettferd og rett er hans trones grunnvoll.
2Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus.
3Ild går foran hans åsyn og setter hans fiender i brand rundt omkring.
3Tuli kulkee hänen edellään ja polttaa hänen vihollisensa viimeistä myöten.
4Hans lyn oplyser jorderike; jorden ser det og bever.
4Hänen salamansa valaisevat maanpiirin, maa näkee ne ja vapisee.
5Fjellene smelter som voks for Herrens åsyn, for all jordens herres åsyn.
5Vuoret sulavat kuin vaha Herran edessä, maailman hallitsijan edessä.
6Himlene kunngjør hans rettferdighet, og alle folkene ser hans ære.
6Taivaat julistavat hänen vanhurskauttaan, kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.
7Til skamme blir alle de som dyrker utskårne billeder, som roser sig av avguder; tilbed ham, alle guder!
7Häpeän saavat kuvien palvojat, turhaan he kerskuvat kivijumalillaan. Herran edessä kumartuvat maahan kaikki jumalat.
8Sion hører det og gleder sig, og Judas døtre fryder sig over dine dommer, Herre!
8Siion kuulee sen ja iloitsee, kaikki Juudan kaupungit riemuitsevat, sillä sinun tuomiosi, Herra, ovat oikeat.
9For du, Herre, er den Høieste over all jorden, du er såre ophøiet over alle guder.
9Herra, sinä olet Korkein, maailman valtias, kaikkia jumalia korkeampi.
10I som elsker Herren, hat det onde! Han bevarer sine frommes sjeler; han frir dem ut av de ugudeliges hånd.
10Te, jotka rakastatte Herraa, vihatkaa pahaa! Herra on omiensa turva, hän pelastaa heidät pahojen käsistä.
11Lys er utsådd for den rettferdige, og glede for de opriktige av hjertet.
11Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas.
12Gled eder, I rettferdige i Herren, og pris hans hellige navn!
12Iloitkaa, hurskaat! Iloitkaa Herrasta, ylistäkää hänen pyhää nimeään!