¹Tedaj odgovori Elifaz Temančan in reče:

¹Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

²Bo li moder mož odgovarjal z vetrovitim znanjem in napihoval notranjščino svojo z vzhodnim vetrom,

²-- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus?

³prepirajoč se z govori, ki ničesar ne pospešujejo, in z besedami, s katerimi nič ne koristi?

³Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?

⁴Res, v nič devaš bogaboječnost in kratiš molitev pred Bogom.

⁴Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.

⁵Kajti krivičnost tvoja ti poučuje usta, in voliš govor prekanjencev.

⁵Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.

⁶Tvoja usta te obsojajo, ne jaz, in ustne tvoje pričajo zoper tebe.

⁶Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan.

⁷Si li ti prvi človek, ki se je rodil, ali si bil ustvarjen, preden so bili hribi?

⁷Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin?

⁸Si li poslušal v tajnem svetu Božjem in zase pokupil vso modrost?

⁸Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden?

⁹Kaj ti veš, česar mi ne vemo, kaj razumeš, in nam ni znano?

⁹Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?

¹⁰Med nami so i osiveli i starčki, številnejših dni nego tvoj oče!

¹⁰Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi.

¹¹Ali so ti malovažne tolažitve Božje in pohlevna beseda do tebe ti je li ničvredna?

¹¹Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?

¹²Kaj ti je ujelo srce in zakaj se iskrijo oči tvoje?

¹²Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?

¹³da obračaš zoper Boga mogočnega togoto svojo in take besede bruhaš iz svojih ust?

¹³Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?

¹⁴Kaj je smrtnik, da bi bil čist, in rojeni od žene, da bi bil pravičen?

¹⁴Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton?

¹⁵Glej, svetnikom svojim ne upa in nebesa niso čista v njegovih očeh!

¹⁵Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas!

¹⁶Koliko manj ostudnež in popačenec, mož, ki pije krivico kakor vodo!

¹⁶Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?

¹⁷Naj ti povem, poslušaj me, in kar sem videl, ti bom pripovedoval,

¹⁷Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,

¹⁸kar so modri oznanjali in niso zakrivali, sprejemši to od očetov svojih,

¹⁸kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.

¹⁹ki je njim samim bila izročena dežela in tujec ni prešel sredi njih –:

¹⁹Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.

²⁰Vse svoje žive dni se zvija brezbožnik v mukah in majhno število let je prihranjeno silovitežu.

²⁰Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin.

²¹Groze glas mu doni po ušesih; ko je mir, prihruje naj pogubnik;

²¹Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho.

²²nima nade, da se vrne iz temine, in namerjen nanj ga čaka meč.

²²Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.

²³Blodi okrog zaradi kruha, govoreč: Kje ga dobim? Ve, da blizu njega je pripravljen dan teme.

²³Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.

²⁴Bridkost in stiska ga plašita, premagujeta ga kakor kralj, ki je pripravljen za naskok.

²⁴Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.

²⁵Ker je iztegnil roko zoper Boga mogočnega in je prevzetoval proti Vsegamogočnemu,

²⁵Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,

²⁶zaletaval se je vanj z vzpetim vratom, z debelimi grbami ščitov svojih;

²⁶hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.

²⁷ker se je obraz njegov pokril z mastjo, na ledjih se mu je nabrala tolšča,

²⁷Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!

²⁸in prebival je v porušenih mestih, v hišah, v katerih bi se ne bilo smelo stanovati, ki zanje je določeno, da ostanejo v razvalinah:

²⁸Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.

²⁹zato ne obogati, imetje njegovo ne ostane in posestvo njegovo se ne razširi v deželi.

²⁹Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.

³⁰Ne uteče iz temine, plamen posuši mladike njegove, in on izgine od diha iz ust Njegovih. –

³⁰Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.

³¹Naj se ne zanaša na laž, prevaran bo, kajti prevara mu bo v povračilo.

³¹Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.

³²Še preden pride dan njegov, se to dopolni, in palmova mladika mu več ne ozeleni;

³²Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen.

³³bode kakor trta, ki trebi kislo grozdje svoje, in kakor oljka, ki stresa cvetje svoje.

³³Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.

³⁴Kajti družina bogapozabnikova je nerodovitna, in ogenj pokonča podkupljivčev šator.Bogapozabniki nosijo nadlogo, rode krivico, njih srce pripravlja prevaro.

³⁴Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.

³⁵Bogapozabniki nosijo nadlogo, rode krivico, njih srce pripravlja prevaro.

³⁵Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta.