¹Duh moj je raztresen, dnevi mi dotekajo, grobovi me čakajo.

¹Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.

²Res zasmehljivci so pri meni, in oko moje mora gledati njih bridko žaljenje.

²Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.

³Zastavi se, prosim, jamči zame pri sebi! kdo mi sicer v roko udari za poroštvo?

³Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?

⁴Kajti njih srca si zaprl razumu, zato jim ne daš prevladovati.

⁴Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.

⁵Če kdo ponuja prijatelje v plen, otrokom njegovim morajo oči shirati.

⁵Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.

⁶On me je tudi postavil v prislovico ljudem, in obraz moj jim je v pljuvanje.

⁶Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille.

⁷In oko moje je potemnelo od nevolje, in kakor senca je slednji moj ud.

⁷Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.

⁸Pošteni ostrme ob tem, in nedolžni se ujezi nad bogapozabnikom.

⁸Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."

⁹A pravični bo vztrajal na poti svoji, in kdor je čistih rok, bo dobival vedno več moči.

⁹Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.

¹⁰Ali vi vsi, le prihajajte zopet sem! modrega vendar ne najdem med vami.

¹⁰Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.

¹¹Dnevi moji so minili, načrti so se mi izjalovili, kar sem jih gojil v srcu svojem.

¹¹Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.

¹²Noč mi izpreminjajo v dan, svetloba, pravijo, je blizu tam, kjer je tema.

¹²Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää.

¹³Ako čakam, da dobim v šeolu dom, ako sem si v temoti postlal ležišče,

¹³Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.

¹⁴ako sem dejal grobu: Oče moj si! in črvadi: Mati si moja in sestra moja!

¹⁴Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!"

¹⁵kje je potem nada moja? da, nada moja, kdo jo bo gledal?Zaide doli do zapahov šeola, ko bomo vsi vkup počivali v prahu.

¹⁵Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?

¹⁶Zaide doli do zapahov šeola, ko bomo vsi vkup počivali v prahu.

¹⁶Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.