¹In Job je nadaljeval govor svoj in rekel:

¹Job jatkoi puhettaan:

²Kakor res živi Bog silni, ki mi je odvzel pravico, in Vsegamogočni, ki žali dušo mojo

²-- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

³(kajti življenje moje je še v meni in duh Božji v nosnicah mojih):

³niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

⁴ustne moje ne govore krivičnega in jezik moj ne izreče prevare!

⁴minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

⁵Vam nikakor ne priznam pravičnosti; dokler ne umrem, ne dam si vzeti brezmadežnosti svoje.

⁵Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

⁶Pravičnosti svoje se držim in je ne pustim; srce mi ne očita ne enega mojih dni.

⁶Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

⁷Sovražnik moj naj se pokaže kot brezbožnik, in kdor se stavi zoper mene, kakor krivičnik.

⁷Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

⁸Kajti kaj je bogapozabnikova nada, če mu Bog prestriže življenje in vzame dušo?

⁸Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

⁹Bo li Bog mogočni slišal njegovo vpitje, ko pride stiska nadenj?

⁹Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

¹⁰More se li veseliti Vsemogočnega in klicati Boga vsakteri čas?

¹⁰Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

¹¹Naj vas poučim o roki Boga silnega; kar je pri Vsegamogočnem, nočem utajiti.

¹¹Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

¹²Glejte, sami ste to vsi videli, zakaj torej blebetate ničevo?

¹²Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

¹³To je delež krivičnega človeka pri Bogu mogočnem in silovitnikov dediščina, ki jo dobivajo od Vsemogočnega:

¹³Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

¹⁴Ko se mu množe otroci, množe se za meč, in potomci njegovi nimajo kruha dositega.

¹⁴Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

¹⁵Kar preostane njegovih, bodo pokopani v pomoru, in vdove njegove ne bodo žalovale.

¹⁵Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

¹⁶Ako si nakopiči srebra kakor prahu in si oblačil oskrbi kakor blata:

¹⁶Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

¹⁷pripravi si jih, a pravičnik jih bo oblekel, in nedolžni si med seboj razdele srebro.

¹⁷hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

¹⁸Zida si hišo, ki je kakor moljava in kakor koča, ki si jo napravi čuvaj.

¹⁸Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

¹⁹Bogat gre spat, a ne leže v drugič, odpre oči, in ni ga več.

¹⁹Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

²⁰Grozote ga dohite kakor voda, po noči ga ugrabi vihar.

²⁰Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

²¹Vzhodni veter ga vzame, da odide, in ga odnese z mesta njegovega.

²¹Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

²²In Bog bo lučal vanj brez prizanašanja, roki Njegovi zaman bo poskušal ubežati.Ploskali bodo nad njim z rokami in izžvižgajo ga z mesta njegovega.

²²Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

²³Ploskali bodo nad njim z rokami in izžvižgajo ga z mesta njegovega.

²³Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.