¹In Job je nadaljeval govor svoj in rekel:

¹Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

²O da bi bil še kakor v nekdanjih mesecih, kakor v dneh, ko me je Bog varoval,

²-- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!

³ko mi je svetilnica njegova sijala nad glavo in ko sem pri njegovi luči hodil po temi;

³Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

⁴kakor sem bil v dneh zrelosti svoje, ko je bilo prijateljstvo Božje nad šatorom mojim,

⁴Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani

⁵ko je bil še Vsemogočni z menoj, otroci moji okoli mene;

⁵ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

⁶ko sem si umival noge v smetani in je skala poleg mene izlivala potoke olja!

⁶Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

⁷Ko sem šel skozi vrata v mesto, stol svoj si postavil na ulici,

⁷Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

⁸mladeniči so me videli in se skrili, in starci so se vzdignili in stali,

⁸nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.

⁹knezi so zadrževali besede, položivši roko na usta svoja,

⁹Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.

¹⁰plemenitnikov glas je onemel in jezik se jim je k nebesu prilepil.

¹⁰Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

¹¹Ker ko je uho slišalo o meni, je blagrovalo mene, in ko me je oko videlo, je pričalo zame.

¹¹Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

¹²Zakaj otel sem ubožca, ki je vpil za pomoč, in siroto, ki ji ni bilo pomočnika.

¹²Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

¹³Blagoslov tistega, ki bi bil skoro poginil, je prišel nadme, in srce vdove sem spravil v radostno petje.

¹³Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.

¹⁴Oblačil sem pravičnost – bila mi je v obleko, in gorečnost za pravico mi je bila kakor plašč in venec.

¹⁴Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

¹⁵Slepcu sem bil oko in noga hromcu.

¹⁵Olin sokealle silmä, rammalle sauva.

¹⁶Oče sem bil potrebnim in pravdo tistega, ki ga nisem poznal, sem preiskoval.

¹⁶Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

¹⁷Strl sem nepravičniku kočnike in zobom njegovim sem iztrgal plen.

¹⁷Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

¹⁸Zato sem dejal: V gnezdu svojem bom umrl in pomnožim kakor pesek dni svoje.

¹⁸Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.

¹⁹Korenina moja se bo raztezala kraj vode in rosa bo nočevala na mojem vejevju;

¹⁹Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.

²⁰slava moja ostane vedno nova pri meni in lok moj se bo pomlajeval v roki moji.

²⁰Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."

²¹Mene so poslušali in čakali in molče na uho vlekli moj svet.

²¹Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

²²Po mojih besedah ni nihče govoril, in govorjenje moje je nanje kapljalo.

²²Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

²³Čakali so me kakor dežja in odpirali usta svoja kakor zemlja, hrepeneč po poznem dežju.

²³He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

²⁴Nasmehljaval sem se jim, kadar so obupavali, in svetlobe obličja mojega niso mogli omračiti.Rad sem krenil na pot k njim in sedel kot glava, in stoloval sem pri njih kakor kralj med vojsko, kot tisti, ki tolaži žalujoče.

²⁴Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

²⁵Rad sem krenil na pot k njim in sedel kot glava, in stoloval sem pri njih kakor kralj med vojsko, kot tisti, ki tolaži žalujoče.

²⁵Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.