1In Job odgovori in reče:
1Job puhui:
2O da bi se stehtala nevolja moja in da bi na tehtnico položili nesrečo mojo vso!
2-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
3Kajti sedaj je težja nego morski pesek. Zato so bile nepremišljene besede moje.
3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
4Zakaj pšice Vsemogočnega tiče v meni, katerih strup mora piti duh moj, Božje strahote so postavljene v boj zoper mene.
4Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
5Ali divji osel riga, kadar ima dosti trave, ali muka vol pri svoji krmi?
5Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
6Ali se more jesti neslastno in neslano? ali je okus v jajčjem beljaku?
6Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?
7Česar se ni hotelo moji duši dotekniti, to mi je kakor gnusna jed sedaj.
7Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
8O da bi se zgodila prošnja moja, in da bi mi dal Bog, česar želim:
8Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
9da me Bog izvoli streti, da oprosti roko svojo in me odreže!
9ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.
10Tako bi mi še ostala tolažba, in radoval bi se v bolečini, ki mi ne prizanaša, da nisem zatajil besede Svetega.
10En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
11Kaj je moja moč, da naj stanovitno čakam, in kaj konec moj, da naj ostanem potrpežljiv?
11Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12Trdna li kot kamen je moja moč in meso moje je li iz brona?
12Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?
13Ni li pač tako, da nimam pomoči v sebi nobene, in vsaka pospešitev rešenja je daleč od mene?
13Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.
14Prijatelj mora kazati usmiljenje obupujočemu, sicer se odreče strahu Vsegamogočnega.
14Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15Bratje moji so varali kakor hudournik, kakor struga hudournikov, ki se gubé,
15Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
16ki se kalé od ledu, v katere se zateka sneg.
16Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
17Ob času, ko solnce vanje pripeka, presihajo, in ko je vroče, izginejo s svojega kraja.
17Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
18Vijejo se semtertja poti njih toka, gredo v puščavo in se razgube.
18Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
19Gledale so tja karavane iz Teme, potne družbe iz Sabe so upale vanje:
19Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
20osramočene so bile, ker so se zanašale nanje, prišle so do tja, in rdečica jih je oblila.
20Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
21Res, tako ste mi postali v nič; strahoto ste zazrli in se preplašili.
21Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
22Ali sem morda rekel: Dajte mi, ali: Žrtvujte zame darilo od svojega blaga,
22Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
23ali: Oprostite me iz pesti zatiralčeve, ali: Odkupite me iz roke silovitnikove?
23Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
24Poučite me, in molčal bom, in v čem sem se motil, razodenite mi!
24Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
25Kako krepke so poštene besede! A kaj dokazuje karanje vaše?
25Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
26Mislite li grajati besede moje? Saj v veter gredo govori obupujočega!
26Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
27Še za siroto bi vi vrgli kocko in prodali prijatelja svojega!
27Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.
28In sedaj se blagovolite ozreti vmé, kajti v lice vam vendar ne bom lagal.
28Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
29Povrnite se, ne zgodi naj se krivica, da, povrnite se, pravda moja je pravična!Je li nepravičnost na jeziku mojem? ali ne more okus moj razpoznati, kaj je pogubljivo?
29Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
30Je li nepravičnost na jeziku mojem? ali ne more okus moj razpoznati, kaj je pogubljivo?
30Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?