¹“My soul is weary of my life. I will give free course to my complaint. I will speak in the bitterness of my soul.

¹Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki.

²I will tell God, ‘Do not condemn me. Show me why you contend with me.

²Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

³Is it good to you that you should oppress, that you should despise the work of your hands, and smile on the counsel of the wicked?

³Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?

⁴Do you have eyes of flesh? Or do you see as man sees?

⁴Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?

⁵Are your days as the days of mortals, or your years as man’s years,

⁵Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?

⁶that you inquire after my iniquity, and search after my sin?

⁶Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,

⁷Although you know that I am not wicked, there is no one who can deliver out of your hand.

⁷vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.

⁸“‘Your hands have framed me and fashioned me altogether, yet you destroy me.

⁸Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?

⁹Remember, I beg you, that you have fashioned me as clay. Will you bring me into dust again?

⁹Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?

¹⁰Haven’t you poured me out like milk, and curdled me like cheese?

¹⁰Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,

¹¹You have clothed me with skin and flesh, and knit me together with bones and sinews.

¹¹olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.

¹²You have granted me life and loving kindness. Your visitation has preserved my spirit.

¹²Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani.

¹³Yet you hid these things in your heart. I know that this is with you:

¹³Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.

¹⁴if I sin, then you mark me. You will not acquit me from my iniquity.

¹⁴Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta.

¹⁵If I am wicked, woe to me. If I am righteous, I still shall not lift up my head, being filled with disgrace, and conscious of my affliction.

¹⁵Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni.

¹⁶If my head is held high, you hunt me like a lion. Again you show yourself powerful to me.

¹⁶Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.

¹⁷You renew your witnesses against me, and increase your indignation on me. Changes and warfare are with me.

¹⁷Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.

¹⁸“‘Why, then, have you brought me forth out of the womb? I wish I had given up the spirit, and no eye had seen me.

¹⁸Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!

¹⁹I should have been as though I had not been. I should have been carried from the womb to the grave.

¹⁹Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.

²⁰Aren’t my days few? Cease then. Leave me alone, that I may find a little comfort,

²⁰Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,

²¹before I go where I shall not return from, to the land of darkness and of the shadow of death;

²¹ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa,

²²the land dark as midnight, of the shadow of death, without any order, where the light is as midnight.’”

²²kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.