¹Then Job answered,

¹Nyt Job sanoi:

²“Truly I know that it is so, but how can man be just with God?

²-- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan.

³If he is pleased to contend with him, he can’t answer him one time in a thousand.

³Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta.

⁴God who is wise in heart, and mighty in strength: who has hardened himself against him, and prospered?

⁴Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?

⁵He removes the mountains, and they don’t know it, when he overturns them in his anger.

⁵Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.

⁶He shakes the earth out of its place. Its pillars tremble.

⁶Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.

⁷He commands the sun, and it doesn’t rise, and seals up the stars.

⁷Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.

⁸He alone stretches out the heavens, and treads on the waves of the sea.

⁸Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli.

⁹He makes the Bear, Orion, and the Pleiades, and the rooms of the south.

⁹Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat.

¹⁰He does great things past finding out; yes, marvelous things without number.

¹⁰Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa.

¹¹Behold, he goes by me, and I don’t see him. He passes on also, but I don’t perceive him.

¹¹Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa.

¹²Behold, he snatches away. Who can hinder him? Who will ask him, ‘What are you doing?’

¹²Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"

¹³“God will not withdraw his anger. The helpers of Rahab stoop under him.

¹³Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin joukot.

¹⁴How much less shall I answer him, And choose my words to argue with him?

¹⁴Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?

¹⁵Though I were righteous, yet I wouldn’t answer him. I would make supplication to my judge.

¹⁵Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.

¹⁶If I had called, and he had answered me, yet I wouldn’t believe that he listened to my voice.

¹⁶Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --

¹⁷For he breaks me with a storm, and multiplies my wounds without cause.

¹⁷hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.

¹⁸He will not allow me to catch my breath, but fills me with bitterness.

¹⁸Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.

¹⁹If it is a matter of strength, behold, he is mighty! If of justice, ‘Who,’ says he, ‘will summon me?’

¹⁹Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"

²⁰Though I am righteous, my own mouth shall condemn me. Though I am blameless, it shall prove me perverse.

²⁰Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi.

²¹I am blameless. I don’t respect myself. I despise my life.

²¹Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.

²²“It is all the same. Therefore I say he destroys the blameless and the wicked.

²²Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen."

²³If the scourge kills suddenly, he will mock at the trial of the innocent.

²³Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.

²⁴The earth is given into the hand of the wicked. He covers the faces of its judges. If not he, then who is it?

²⁴Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?

²⁵“Now my days are swifter than a runner. They flee away, they see no good,

²⁵Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä,

²⁶They have passed away as the swift ships, as the eagle that swoops on the prey.

²⁶kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka.

²⁷If I say, ‘I will forget my complaint, I will put off my sad face, and cheer up;’

²⁷Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",

²⁸I am afraid of all my sorrows, I know that you will not hold me innocent.

²⁸niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.

²⁹I shall be condemned. Why then do I labor in vain?

²⁹Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?

³⁰If I wash myself with snow, and cleanse my hands with lye,

³⁰Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä,

³¹yet you will plunge me in the ditch. My own clothes shall abhor me.

³¹kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.

³²For he is not a man, as I am, that I should answer him, that we should come together in judgment.

³²Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan.

³³There is no umpire between us, that might lay his hand on us both.

³³Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.

³⁴Let him take his rod away from me. Let his terror not make me afraid;

³⁴Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä!

³⁵then I would speak, and not fear him, for I am not so in myself.

³⁵Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.