¹“Man, who is born of a woman, is of few days, and full of trouble.

¹Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.

²He comes forth like a flower, and is cut down. He also flees like a shadow, and doesn’t continue.

²Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.

³Do you open your eyes on such a one, and bring me into judgment with you?

³Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!

⁴Who can bring a clean thing out of an unclean? Not one.

⁴Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!

⁵Seeing his days are determined, the number of his months is with you, and you have appointed his bounds that he can’t pass;

⁵Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.

⁶Look away from him, that he may rest, until he shall accomplish, as a hireling, his day.

⁶Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.

⁷“For there is hope for a tree, If it is cut down, that it will sprout again, that the tender branch of it will not cease.

⁷Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.

⁸Though its root grows old in the earth, and its stock dies in the ground,

⁸Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,

⁹yet through the scent of water it will bud, and put forth boughs like a plant.

⁹jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.

¹⁰But man dies, and is laid low. Yes, man gives up the spirit, and where is he?

¹⁰Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?

¹¹As the waters fail from the sea, and the river wastes and dries up,

¹¹Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.

¹²so man lies down and doesn’t rise. Until the heavens are no more, they shall not awake, nor be roused out of their sleep.

¹²Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.

¹³“Oh that you would hide me in Sheol Sheol is the place of the dead. , that you would keep me secret, until your wrath is past, that you would appoint me a set time, and remember me!

¹³Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!

¹⁴If a man dies, shall he live again? All the days of my warfare would I wait, until my release should come.

¹⁴Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.

¹⁵You would call, and I would answer you. You would have a desire to the work of your hands.

¹⁵Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.

¹⁶But now you number my steps. Don’t you watch over my sin?

¹⁶Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.

¹⁷My disobedience is sealed up in a bag. You fasten up my iniquity.

¹⁷Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.

¹⁸“But the mountain falling comes to nothing. The rock is removed out of its place;

¹⁸Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,

¹⁹The waters wear the stones. The torrents of it wash away the dust of the earth. So you destroy the hope of man.

¹⁹niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.

²⁰You forever prevail against him, and he departs. You change his face, and send him away.

²⁰Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.

²¹His sons come to honor, and he doesn’t know it. They are brought low, but he doesn’t perceive it of them.

²¹Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.

²²But his flesh on him has pain, and his soul within him mourns.”

²²Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.