¹Then Job answered,

¹Nyt Job sanoi:

²“I have heard many such things. You are all miserable comforters!

²-- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.

³Shall vain words have an end? Or what provokes you that you answer?

³Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?

⁴I also could speak as you do. If your soul were in my soul’s place, I could join words together against you, and shake my head at you,

⁴Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.

⁵but I would strengthen you with my mouth. The solace of my lips would relieve you.

⁵Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.

⁶“Though I speak, my grief is not subsided. Though I forbear, what am I eased?

⁶Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.

⁷But now, God, you have surely worn me out. You have made desolate all my company.

⁷Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.

⁸You have shriveled me up. This is a witness against me. My leanness rises up against me. It testifies to my face.

⁸Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.

⁹He has torn me in his wrath, and persecuted me. He has gnashed on me with his teeth. My adversary sharpens his eyes on me.

⁹Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.

¹⁰They have gaped on me with their mouth. They have struck me on the cheek reproachfully. They gather themselves together against me.

¹⁰Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.

¹¹God delivers me to the ungodly, and casts me into the hands of the wicked.

¹¹Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.

¹²I was at ease, and he broke me apart. Yes, he has taken me by the neck, and dashed me to pieces. He has also set me up for his target.

¹²Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.

¹³His archers surround me. He splits my kidneys apart, and does not spare. He pours out my gall on the ground.

¹³Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.

¹⁴He breaks me with breach on breach. He runs on me like a giant.

¹⁴Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.

¹⁵I have sewed sackcloth on my skin, and have thrust my horn in the dust.

¹⁵Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.

¹⁶My face is red with weeping. Deep darkness is on my eyelids.

¹⁶Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,

¹⁷Although there is no violence in my hands, and my prayer is pure.

¹⁷vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.

¹⁸“Earth, don’t cover my blood. Let my cry have no place to rest.

¹⁸Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.

¹⁹Even now, behold, my witness is in heaven. He who vouches for me is on high.

¹⁹Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.

²⁰My friends scoff at me. My eyes pour out tears to God,

²⁰Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.

²¹that he would maintain the right of a man with God, of a son of man with his neighbor!

²¹Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.

²²For when a few years have come, I shall go the way of no return.

²²Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.