¹Job again took up his parable, and said,

¹Job jatkoi puhettaan:

²“As God lives, who has taken away my right, the Almighty, who has made my soul bitter.

²-- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

³(For the length of my life is still in me, and the spirit of God is in my nostrils);

³niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

⁴surely my lips shall not speak unrighteousness, neither shall my tongue utter deceit.

⁴minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

⁵Far be it from me that I should justify you. Until I die I will not put away my integrity from me.

⁵Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

⁶I hold fast to my righteousness, and will not let it go. My heart shall not reproach me so long as I live.

⁶Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

⁷“Let my enemy be as the wicked. Let him who rises up against me be as the unrighteous.

⁷Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

⁸Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

⁹Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

¹⁰Will he delight himself in the Almighty, and call on God at all times?

¹⁰Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

¹¹I will teach you about the hand of God. That which is with the Almighty will I not conceal.

¹¹Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

¹²Behold, all of you have seen it yourselves; why then have you become altogether vain?

¹²Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

¹³“This is the portion of a wicked man with God, the heritage of oppressors, which they receive from the Almighty.

¹³Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

¹⁴If his children are multiplied, it is for the sword. His offspring shall not be satisfied with bread.

¹⁴Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

¹⁵Those who remain of him shall be buried in death. His widows shall make no lamentation.

¹⁵Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

¹⁶Though he heap up silver as the dust, and prepare clothing as the clay;

¹⁶Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

¹⁷he may prepare it, but the just shall put it on, and the innocent shall divide the silver.

¹⁷hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

¹⁸He builds his house as the moth, as a booth which the watchman makes.

¹⁸Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

¹⁹He lies down rich, but he shall not do so again. He opens his eyes, and he is not.

¹⁹Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

²⁰Terrors overtake him like waters. A storm steals him away in the night.

²⁰Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

²¹The east wind carries him away, and he departs. It sweeps him out of his place.

²¹Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

²²For it hurls at him, and does not spare, as he flees away from his hand.

²²Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

²³Men shall clap their hands at him, and shall hiss him out of his place.

²³Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.