1Job again took up his parable, and said,
1Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:
2“Oh that I were as in the months of old, as in the days when God watched over me;
2-- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!
3when his lamp shone on my head, and by his light I walked through darkness,
3Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.
4as I was in the ripeness of my days, when the friendship of God was in my tent,
4Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani
5when the Almighty was yet with me, and my children were around me,
5ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!
6when my steps were washed with butter, and the rock poured out streams of oil for me,
6Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.
7when I went forth to the city gate, when I prepared my seat in the street.
7Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,
8The young men saw me and hid themselves. The aged rose up and stood.
8nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.
9The princes refrained from talking, and laid their hand on their mouth.
9Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.
10The voice of the nobles was hushed, and their tongue stuck to the roof of their mouth.
10Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.
11For when the ear heard me, then it blessed me; and when the eye saw me, it commended me:
11Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:
12Because I delivered the poor who cried, and the fatherless also, who had none to help him,
12Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.
13the blessing of him who was ready to perish came on me, and I caused the widow’s heart to sing for joy.
13Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.
14I put on righteousness, and it clothed me. My justice was as a robe and a diadem.
14Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.
15I was eyes to the blind, and feet to the lame.
15Olin sokealle silmä, rammalle sauva.
16I was a father to the needy. The cause of him who I didn’t know, I searched out.
16Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.
17I broke the jaws of the unrighteous, and plucked the prey out of his teeth.
17Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.
18Then I said, ‘I shall die in my own house, I shall number my days as the sand.
18Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.
19My root is spread out to the waters. The dew lies all night on my branch.
19Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.
20My glory is fresh in me. My bow is renewed in my hand.’
20Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."
21“Men listened to me, waited, and kept silence for my counsel.
21Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.
22After my words they didn’t speak again. My speech fell on them.
22Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.
23They waited for me as for the rain. Their mouths drank as with the spring rain.
23He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.
24I smiled on them when they had no confidence. They didn’t reject the light of my face.
24Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.
25I chose out their way, and sat as chief. I lived as a king in the army, as one who comforts the mourners.
25Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.