¹“Do you know the time when the mountain goats give birth? Do you watch when the doe bears fawns?

¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

²Can you number the months that they fulfill? Or do you know the time when they give birth?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

³They bow themselves, they bring forth their young, they end their labor pains.

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

⁴Their young ones become strong. They grow up in the open field. They go forth, and don’t return again.

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁵“Who has set the wild donkey free? Or who has loosened the bonds of the swift donkey,

⁵Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁶Whose home I have made the wilderness, and the salt land his dwelling place?

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁷He scorns the tumult of the city, neither does he hear the shouting of the driver.

⁷Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

⁸The range of the mountains is his pasture, He searches after every green thing.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

⁹“Will the wild ox be content to serve you? Or will he stay by your feeding trough?

⁹Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

¹⁰Can you hold the wild ox in the furrow with his harness? Or will he till the valleys after you?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹¹Will you trust him, because his strength is great? Or will you leave to him your labor?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹²Will you confide in him, that he will bring home your seed, and gather the grain of your threshing floor?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

¹³“The wings of the ostrich wave proudly; but are they the feathers and plumage of love?

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹⁴For she leaves her eggs on the earth, warms them in the dust,

¹⁴maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁵and forgets that the foot may crush them, or that the wild animal may trample them.

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁶She deals harshly with her young ones, as if they were not hers. Though her labor is in vain, she is without fear,

¹⁶Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁷because God has deprived her of wisdom, neither has he imparted to her understanding.

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁸When she lifts up herself on high, she scorns the horse and his rider.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

¹⁹“Have you given the horse might? Have you clothed his neck with a quivering mane?

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

²⁰Have you made him to leap as a locust? The glory of his snorting is awesome.

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²¹He paws in the valley, and rejoices in his strength. He goes out to meet the armed men.

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

²²He mocks at fear, and is not dismayed, neither does he turn back from the sword.

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

²³The quiver rattles against him, the flashing spear and the javelin.

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

²⁴He eats up the ground with fierceness and rage, neither does he stand still at the sound of the trumpet.

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁵As often as the trumpet sounds he snorts, ‘Aha!’ He smells the battle afar off, the thunder of the captains, and the shouting.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

²⁶“Is it by your wisdom that the hawk soars, and stretches her wings toward the south?

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁷Is it at your command that the eagle mounts up, and makes his nest on high?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁸On the cliff he dwells, and makes his home, on the point of the cliff, and the stronghold.

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁹From there he spies out the prey. His eyes see it afar off.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

³⁰His young ones also suck up blood. Where the slain are, there he is.”

³⁰Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.