1Then Job answered,
1Job puhui:
2“Oh that my anguish were weighed, and all my calamity laid in the balances!
2-- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
3For now it would be heavier than the sand of the seas, therefore have my words been rash.
3Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
4For the arrows of the Almighty are within me. My spirit drinks up their poison. The terrors of God set themselves in array against me.
4Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut.
5Does the wild donkey bray when he has grass? Or does the ox low over his fodder?
5Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
6Can that which has no flavor be eaten without salt? Or is there any taste in the white of an egg?
6Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?
7My soul refuses to touch them. They are as loathsome food to me.
7Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
8“Oh that I might have my request, that God would grant the thing that I long for,
8Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
9even that it would please God to crush me; that he would let loose his hand, and cut me off!
9ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.
10Be it still my consolation, yes, let me exult in pain that doesn’t spare, that I have not denied the words of the Holy One.
10En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
11What is my strength, that I should wait? What is my end, that I should be patient?
11Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
12Is my strength the strength of stones? Or is my flesh of brass?
12Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?
13Isn’t it that I have no help in me, That wisdom is driven quite from me?
13Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.
14“To him who is ready to faint, kindness should be shown from his friend; even to him who forsakes the fear of the Almighty.
14Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
15My brothers have dealt deceitfully as a brook, as the channel of brooks that pass away;
15Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin.
16Which are black by reason of the ice, in which the snow hides itself.
16Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
17In the dry season, they vanish. When it is hot, they are consumed out of their place.
17Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
18The caravans that travel beside them turn aside. They go up into the waste, and perish.
18Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
19The caravans of Tema looked. The companies of Sheba waited for them.
19Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
20They were distressed because they were confident. They came there, and were confounded.
20Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
21For now you are nothing. You see a terror, and are afraid.
21Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
22Did I say, ‘Give to me?’ or, ‘Offer a present for me from your substance?’
22Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
23or, ‘Deliver me from the adversary’s hand?’ or, ‘Redeem me from the hand of the oppressors?’
23Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä?
24“Teach me, and I will hold my peace. Cause me to understand wherein I have erred.
24Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
25How forcible are words of uprightness! But your reproof, what does it reprove?
25Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
26Do you intend to reprove words, since the speeches of one who is desperate are as wind?
26Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
27Yes, you would even cast lots for the fatherless, and make merchandise of your friend.
27Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.
28Now therefore be pleased to look at me, for surely I shall not lie to your face.
28Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
29Please return. Let there be no injustice. Yes, return again. My cause is righteous.
29Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
30Is there injustice on my tongue? Can’t my taste discern mischievous things?
30Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?