¹“Isn’t a man forced to labor on earth? Aren’t his days like the days of a hired hand?

¹Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä?

²As a servant who earnestly desires the shadow, as a hireling who looks for his wages,

²Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.

³so am I made to possess months of misery, wearisome nights are appointed to me.

³Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.

⁴When I lie down, I say, ‘When shall I arise, and the night be gone?’ I toss and turn until the dawning of the day.

⁴Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.

⁵My flesh is clothed with worms and clods of dust. My skin closes up, and breaks out afresh.

⁵Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii.

⁶My days are swifter than a weaver’s shuttle, and are spent without hope.

⁶Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.

⁷Oh remember that my life is a breath. My eye shall no more see good.

⁷Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää.

⁸The eye of him who sees me shall see me no more. Your eyes shall be on me, but I shall not be.

⁸Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.

⁹As the cloud is consumed and vanishes away, so he who goes down to Sheol Sheol is the place of the dead. shall come up no more.

⁹Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.

¹⁰He shall return no more to his house, neither shall his place know him any more.

¹⁰Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.

¹¹“Therefore I will not keep silent. I will speak in the anguish of my spirit. I will complain in the bitterness of my soul.

¹¹Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.

¹²Am I a sea, or a sea monster, that you put a guard over me?

¹²Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat?

¹³When I say, ‘My bed shall comfort me. My couch shall ease my complaint;’

¹³Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani."

¹⁴then you scare me with dreams, and terrify me through visions:

¹⁴Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.

¹⁵so that my soul chooses strangling, death rather than my bones.

¹⁵Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!

¹⁶I loathe my life. I don’t want to live forever. Leave me alone, for my days are but a breath.

¹⁶Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.

¹⁷What is man, that you should magnify him, that you should set your mind on him,

¹⁷Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä?

¹⁸that you should visit him every morning, and test him every moment?

¹⁸Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit.

¹⁹How long will you not look away from me, nor leave me alone until I swallow down my spittle?

¹⁹Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?

²⁰If I have sinned, what do I do to you, you watcher of men? Why have you set me as a mark for you, so that I am a burden to myself?

²⁰Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta?

²¹Why do you not pardon my disobedience, and take away my iniquity? For now shall I lie down in the dust. You will seek me diligently, but I shall not be.”

²¹Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.