¹Hear my teaching, my people. Turn your ears to the words of my mouth.

¹Asafin virsi. Kuuntele, kansani, mitä opetan, tarkatkaa sanojani, te kaikki.

²I will open my mouth in a parable. I will utter dark sayings of old,

²Minä aion esittää viisaiden mietteitä, tuon julki menneisyyden arvoituksia,

³Which we have heard and known, and our fathers have told us.

³vanhoja asioita, joista olemme kuulleet, joista isämme ovat meille kertoneet.

⁴We will not hide them from their children, telling to the generation to come the praises of Yahweh, his strength, and his wondrous works that he has done.

⁴Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt.

⁵For he established a testimony in Jacob, and appointed a teaching in Israel, which he commanded our fathers, that they should make them known to their children;

⁵Hän sääti Jaakobille säädöksensä, hän antoi Israelille lakinsa ja käski meidän isiämme opettamaan ne lapsilleen,

⁶that the generation to come might know, even the children who should be born; who should arise and tell their children,

⁶jotta tulevakin polvi ne tuntisi, jotta vastedes syntyvätkin ne oppisivat ja kertoisivat omille lapsilleen.

⁷that they might set their hope in God, and not forget the works of God, but keep his commandments,

⁷Jumalaan heidän tulee turvautua, muistaa, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa hänen käskyjään,

⁸and might not be as their fathers, a stubborn and rebellious generation, a generation that didn’t make their hearts loyal, whose spirit was not steadfast with God.

⁸jotta eivät olisi kuin isänsä, nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle.

⁹The children of Ephraim, being armed and carrying bows, turned back in the day of battle.

⁹[Efraimilaiset, varustetut jousimiehet, kääntyivät pakoon taistelun päivänä.]

¹⁰They didn’t keep God’s covenant, and refused to walk in his law.

¹⁰He eivät pitäneet Jumalan liittoa, eivät taipuneet elämään hänen lakinsa mukaan.

¹¹They forgot his doings, his wondrous works that he had shown them.

¹¹He unohtivat hänen tekonsa, ihmeet, joita olivat saaneet nähdä.

¹²He did marvelous things in the sight of their fathers, in the land of Egypt, in the field of Zoan.

¹²Egyptin maassa, Soanin tasangolla, hän antoi isiemme kokea ihmeen.

¹³He split the sea, and caused them to pass through. He made the waters stand as a heap.

¹³Hän jakoi kahtia meren ja vei heidät sen poikki, hän jähmetti vedet muuriksi.

¹⁴In the daytime he also led them with a cloud, and all night with a light of fire.

¹⁴Hän antoi pilven johdattaa heitä päivisin ja tulen loisteen öisin.

¹⁵He split rocks in the wilderness, and gave them drink abundantly as out of the depths.

¹⁵Hän halkaisi kallioita autiomaassa, ja he saivat vettä, kuin syvyyden vesiä.

¹⁶He brought streams also out of the rock, and caused waters to run down like rivers.

¹⁶Hän antoi purojen puhjeta kalliosta, antoi vesien virrata.

¹⁷Yet they still went on to sin against him, to rebel against the Most High in the desert.

¹⁷Mutta yhä he tekivät syntiä, autiomaassa he kapinoivat Korkeinta vastaan.

¹⁸They tempted God in their heart by asking food according to their desire.

¹⁸Ehdoin tahdoin he koettelivat Jumalaa vaatimalla mielensä mukaista ruokaa.

¹⁹Yes, they spoke against God. They said, “Can God prepare a table in the wilderness?

¹⁹He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: "Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan?

²⁰Behold, he struck the rock, so that waters gushed out, and streams overflowed. Can he give bread also? Will he provide flesh for his people?”

²⁰Totta kyllä, hän iski kallioon, ja vesi virtasi, purojen uomat tulvivat, mutta pystyisikö hän antamaan leipää ja hankkimaan lihaa kansalleen?"

²¹Therefore Yahweh heard, and was angry. A fire was kindled against Jacob, anger also went up against Israel,

²¹Herra kuuli sen ja kiivastui: tuli leimahti keskellä Jaakobin leiriä. Hänen vihansa iski Israelin kansaan,

²²because they didn’t believe in God, and didn’t trust in his salvation.

²²koska kansa ei uskonut Jumalaan eikä luottanut hänen apuunsa.

²³Yet he commanded the skies above, and opened the doors of heaven.

²³Mutta sitten hän antoi pilville käskyn ja avasi taivaan ovet,

²⁴He rained down manna on them to eat, and gave them food from the sky.

²⁴ja mannaa satoi heidän ruoakseen, hän antoi heille taivaan viljaa.

²⁵Man ate the bread of angels. He sent them food to the full.

²⁵Ihmiset söivät enkelten leipää, saivat ruokaa runsain määrin.

²⁶He caused the east wind to blow in the sky. By his power he guided the south wind.

²⁶Hän päästi taivaasta irti itätuulen ja nostatti voimallaan tuulen etelästä.

²⁷He rained also flesh on them as the dust; winged birds as the sand of the seas.

²⁷Hän antoi sataa lihaa kuin tomua, taivaan lintuja kuin merten hiekkaa.

²⁸He let them fall in the midst of their camp, around their habitations.

²⁸Hän pudotti ne heidän leiriinsä, heidän asumustensa ympärille,

²⁹So they ate, and were well filled. He gave them their own desire.

²⁹ja he ahmivat itsensä täyteen -- hän antoi heille sitä, mitä he halusivat.

³⁰They didn’t turn from their cravings. Their food was yet in their mouths,

³⁰Mutta heidän himonsa ei sittenkään laantunut. Sen tähden he, ruoka vielä suussaan,

³¹when the anger of God went up against them, killed some of their fattest, and struck down the young men of Israel.

³¹saivat kokea Herran vihan. Hän surmasi heidän parhaat miehensä, löi maahan Israelin nuoret soturit.

³²For all this they still sinned, and didn’t believe in his wondrous works.

³²Silti he yhäti tekivät syntiä, eivät he uskoneet hänen ihmeisiinsä.

³³Therefore he consumed their days in vanity, and their years in terror.

³³Sen tähden heidän päivänsä päättyivät arvaamatta, heidän vuotensa haihtuivat kuin henkäys.

³⁴When he killed them, then they inquired after him. They returned and sought God earnestly.

³⁴Nyt, kun hän surmasi heitä, he alkoivat kysyä hänen mieltään, he kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

³⁵They remembered that God was their rock, the Most High God, their redeemer.

³⁵He muistivat, kuka on heidän kallionsa, muistivat, että Korkein on heidän lunastajansa.

³⁶But they flattered him with their mouth, and lied to him with their tongue.

³⁶Mutta heidän sanoissaan piili petos, valhe oli heidän kielellään.

³⁷For their heart was not right with him, neither were they faithful in his covenant.

³⁷He eivät olleet vilpittömiä häntä kohtaan, eivät pysyneet uskollisina hänen liitossaan.

³⁸But he, being merciful, forgave iniquity, and didn’t destroy them. Yes, many times he turned his anger away, and didn’t stir up all his wrath.

³⁸Mutta Jumala on laupias, ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa. Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa eikä antanut kiivaudelleen valtaa.

³⁹He remembered that they were but flesh, a wind that passes away, and doesn’t come again.

³⁹Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.

⁴⁰How often they rebelled against him in the wilderness, and grieved him in the desert!

⁴⁰Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan, murehduttivat häntä erämaassa!

⁴¹They turned again and tempted God, and provoked the Holy One of Israel.

⁴¹Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää, koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.

⁴²They didn’t remember his hand, nor the day when he redeemed them from the adversary;

⁴²He eivät muistaneet hänen väkevää kättään, eivät päivää, jona hän vapautti heidät

⁴³how he set his signs in Egypt, his wonders in the field of Zoan,

⁴³ja teki tunnustekonsa Egyptissä, ihmeensä Soanin tasangolla.

⁴⁴he turned their rivers into blood, and their streams, so that they could not drink.

⁴⁴Hän muutti vereksi Niilin ja kaikki sen kanavat, niin ettei niistä voinut juoda.

⁴⁵He sent among them swarms of flies, which devoured them; and frogs, which destroyed them.

⁴⁵Hän lähetti paarmat puremaan egyptiläisiä, sammakot turmelemaan heiltä kaiken.

⁴⁶He gave also their increase to the caterpillar, and their labor to the locust.

⁴⁶Hän antoi heidän satonsa heinäsirkoille, heidän työnsä hedelmät sirkkojen toukille.

⁴⁷He destroyed their vines with hail, their sycamore fig trees with frost.

⁴⁷Hän tuhosi rakeilla heidän viinitarhansa, rankkasateella heidän viikunapuunsa,

⁴⁸He gave over their livestock also to the hail, and their flocks to hot thunderbolts.

⁴⁸hän antoi tautien ahdistaa heidän karjaansa, ruton iskeä heidän laumoihinsa.

⁴⁹He threw on them the fierceness of his anger, wrath, indignation, and trouble, and a band of angels of evil.

⁴⁹Hän päästi valloilleen vihansa hehkun, vimmansa, raivonsa ja kiivautensa, surmanenkeleiden suuren joukon.

⁵⁰He made a path for his anger. He didn’t spare their soul from death, but gave their life over to the pestilence,

⁵⁰Hän antoi vihansa purkautua, hän ei säästänyt heitä kuolemalta vaan jätti heidät ruton armoille.

⁵¹and struck all the firstborn in Egypt, the chief of their strength in the tents of Ham.

⁵¹Hän surmasi kaikki esikoiset Egyptistä, ensimmäisinä syntyneet Haamin majoista.

⁵²But he led forth his own people like sheep, and guided them in the wilderness like a flock.

⁵²Mutta oman kansansa hän vei vapauteen. Autiomaassa hän kaitsi omiaan kuin paimen lampaita.

⁵³He led them safely, so that they weren’t afraid, but the sea overwhelmed their enemies.

⁵³Hänen johdossaan he olivat turvassa, ei heidän tarvinnut pelätä mitään, mutta vihollisten joukon peitti meri.

⁵⁴He brought them to the border of his sanctuary, to this mountain, which his right hand had taken.

⁵⁴Hän toi heidät pyhälle asuinsijalleen, vuorelle, jonka hän oli ottanut omakseen.

⁵⁵He also drove out the nations before them, allotted them for an inheritance by line, and made the tribes of Israel to dwell in their tents.

⁵⁵Hän karkotti vieraat kansat heidän tieltään ja jakoi heille arvalla perintömaat, antoi Israelin heimoille asumukset.

⁵⁶Yet they tempted and rebelled against the Most High God, and didn’t keep his testimonies;

⁵⁶Mutta he kapinoivat Jumalaa vastaan, he koettelivat häntä, Korkeinta! He eivät noudattaneet hänen säädöksiään

⁵⁷but turned back, and dealt treacherously like their fathers. They were turned aside like a deceitful bow.

⁵⁷vaan kääntyivät omille teilleen ja olivat uskottomia kuten isänsä, kelvottomia kuin löystynyt jousi.

⁵⁸For they provoked him to anger with their high places, and moved him to jealousy with their engraved images.

⁵⁸He vihastuttivat hänet uhraamalla kukkuloilla, loukkasivat häntä jumaliensa kuvilla.

⁵⁹When God heard this, he was angry, and greatly abhorred Israel;

⁵⁹Jumala näki sen, ja hänen vihansa syttyi, hän hylkäsi Israelin kokonaan.

⁶⁰So that he forsook the tent of Shiloh, the tent which he placed among men;

⁶⁰Hän hylkäsi asumuksensa, Silon pyhäkön, teltan, jonka oli asettanut ihmisten keskelle.

⁶¹and delivered his strength into captivity, his glory into the adversary’s hand.

⁶¹Hän antoi voimansa tunnuksen joutua saaliiksi, jätti pyhän arkkunsa vihollisen käsiin,

⁶²He also gave his people over to the sword, and was angry with his inheritance.

⁶²ja kansansa hän antoi miekan armoille, niin hän omiinsa vihastui.

⁶³Fire devoured their young men. Their virgins had no wedding song.

⁶³Tuli nielaisi nuoret miehet, enää ei laulettu morsiamille,

⁶⁴Their priests fell by the sword, and their widows couldn’t weep.

⁶⁴papit kaatuivat vihollisen miekkaan, lesket eivät saaneet viettää valittajaisia.

⁶⁵Then the Lord awakened as one out of sleep, like a mighty man who shouts by reason of wine.

⁶⁵Mutta Herra havahtui, niin kuin nukkuja havahtuu, niin kuin soturi herää viinin huuruista.

⁶⁶He struck his adversaries backward. He put them to a perpetual reproach.

⁶⁶Hän ajoi kansansa viholliset pakosalle, tuotti heille ikuisen häpeän.

⁶⁷Moreover he rejected the tent of Joseph, and didn’t choose the tribe of Ephraim,

⁶⁷Herra hylkäsi Joosefin sukukunnan -- Efraimin heimoa hän ei valinnut,

⁶⁸But chose the tribe of Judah, Mount Zion which he loved.

⁶⁸vaan hän valitsi Juudan heimon ja Siionin, rakkaan vuorensa.

⁶⁹He built his sanctuary like the heights, like the earth which he has established forever.

⁶⁹Sille hän rakensi pyhäkkönsä, korkean kuin taivaat, vankan kuin maa, jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

⁷⁰He also chose David his servant, and took him from the sheepfolds;

⁷⁰Hän valitsi Daavidin, palvelijansa, otti hänet lammaslaitumilta,

⁷¹from following the ewes that have their young, he brought him to be the shepherd of Jacob, his people, and Israel, his inheritance.

⁷¹toi lampaiden ja karitsojen keskeltä kaitsemaan omaa kansaansa Jaakobia, hallitsemaan omaa maataan Israelia.

⁷²So he was their shepherd according to the integrity of his heart, and guided them by the skillfulness of his hands.

⁷²Ja Daavid kaitsi sitä vilpittömin sydämin, johdatti sitä taitavin käsin.